Panimo Hiisi - Nuutti (Spicy Morning Habanero Stout)

Vielä ei ole Nuutin päivä, mutta korkkasin tuon Panimo Hiisin Nuutti habanero stoutin. En nyt jaksa tässä pitempiä rustailla, mutta Alkosta tätä saa ja hyvää tavaraa lasissa on kyllä. Tämä oli vähän sellanen must ostos, kun pojan nimi sattuu olemaan Nuutti, joten pakkohan tätä on testata. Mennäämpäs itse asiaan. 

• tuoksu 7/10: ensi nuuhkaisu tuo suklaata ja kahvia mieleen. Myös nuuhkaisun loppuvaiheilla tulee vaniliaa ja bourbonia. Oikeinkin kiva ja stoutin tyylinen tuoksu. Habaneroa en löytänyt suklaan ja kahvin dominoinnista johtuen.
• ulkonäkö 4/5: sysimusta. Hento kermainen vaahto, joka lievästi jää lasin reunuksille.
• maku 7/10: tuhdin suklainen ja kahvinen. Keskimaussa lievää vaniliaa ja lakritsisia piirteitä. Habaneron lievä poltto tulee lopussa pienenä kurkkua pistelevänä ilmiönä, joka on kyllä ihan kiva.
• suuntuntuma 4/5: suhteellisen paksu runko ja mieto hiilihappo niinkuin kuuluukin.
• yleisvaikulma 13/20: todella suklainen ja kahvinen stout. Habanero tuo tähän kivaa pistelevää ilmiötä loppumaussa, mutta muuten se ei kyllä tässä näy.

YHTEENSÄ 35/50

Hirvipullat ja olutkastike

Jouluna ja sen jälkeisinä ns.palkallisina vapaa päivinä tuli mussutettua perinteisiä jouluruokia, että huh huh. Ei enää mieli tee oikein kinkkua taikka laatikoitakaan, vaikkakin hyviä ne oli myös tänäkin vuonna, varsinkin vaimon tekemät laatikot. Tänään kuitenkin mietin, että voisi tehdä jotain kevyempää ja kun lapsilta kysyin, että tehdäänkö jotain kasvisruokaa, niin vastaus tuli kyllä kun apteekin hyllyltä "EI". No mutta tämän minä kyllä arvasinkin ja päätin, että tehdään hirvipullia. Siitä se sitten ajatus lähtikin, että tehdäänpä vähän Lindströmin pihvin mukaan nuo pullat.

Hirvipullat

• 800g hirven jauhelihaa
• 4 porkkanaa
• 3 punajuurta
• 2 sipulia (puna/kelta)
• 4-5 valkosipulin kynttä
• 200g maustamatonta tuorejuustoa
• 2 rkl Dijon-sinappia
• pari ruokalusikallista tuoretta rosmariiniä ja timjamia
• suolaa ja mustapippuria myllystä
• kananmuna
• (korppujauhoja)

Raasta porkkanat ja punajuuret isoon kulhoon. Pieni sipulit pieneksi ja purista valkosipulin kynnet joukkoon. Sekoita raasteiden joukkoon maustamaton tuorejuusto ja silputut yrtit. Sekoita hirven jauhelihat sekä kananmuna joukkoon ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Jos taikina näyttää vetiseltä, niin joukkoon kannattaa sekoittaa jonkin verran korppujauhoja. Pyörittele taikinasta pullia ja paista valurautapannulla voi-öljyseoksessa kauniin värisiksi. Voit halutessaan paistaa pulliin nätit värit ja jatkaa uunissa kypsyttämistä 150 asteessa noin 10 minuuttia. ÄLÄ PUHDISTA VALURAUTAPANNUA VÄLISSÄ!

Olutkastike

• 2 pulloa (0,5l) Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen (saksalaista savuolutta)
• voita
• vehnäjauhoja
• kermaa
• pari salottisipulia
• hunajaa
• Dijon sinappia
• suolaa ja mustapippuria myllystä
• (vettä)

Kun hirvipullat on paistettu, niin heitä kuumalle pannulle voi (noin 50g) ja samalla kun voi sulaa pannulla, niin pilko pari salottisipulia voi sulan joukkoon ja anna kuulottua hetki. Lisää sitten vehnäjauhoja noin 0,5dl pannulle ja sekoita voin sekaan. Lisää tämän jälkeen noin 3dl savuolutta sekaan ja loput lasiin kokille. Hämmennä rauhallisesti kastiketta ja lisää hunajaa loraus sekä sinappia noin pari ruokalusikallista sekaan sekä kermaa iso loraus. Maista välillä kastiketta ja jos kastike tuntuu liian tymäkälle ja happamalle, niin lisää vettä vähän kerrallaan, niin että maku tasaantuu. Kastikkeen maku saa olla lievän sinappinen ja aavistuksen makeahko. Lopuksi kun olet kastikkeen koostumus ja maku alkaa olla hyvä, niin mausta vielä kastike pippurilla ja suolalla. Kastikkeen tekemiseen menee noin puoli tuntia.

Tarjoa hirvipullat pottumuusin kanssa. ( Ja sen toisen savuoluen kera!)

Joulukalenterin luukku 24: Mallaskoski - Nemesis

Viimeinen luukku aukesi kalenterista ja sieltä paljastui aika hemmetin tuhti Mallaskosken Nemesis. Voltteja reilusti eli 12,8 vol, joten nyt mennään aika rajoilla jo oluen suhteen. Maistetaanpa, toivottavasti kokonaisuus on kunnossa.

Tuoksultaan vahvaa suklaista kahvia ja lievää paahdetta. Melkoisen luumuinen myös. Ei tuoksussa ainakaan mitään erityisempään moitetta. Ulkonäkö sysimusta ja vaahtoa ei ole ollenkaan. En kyllä ihmettelekkään. Maku tuhti. Lievää paahdetta ja kivaa katkeroa. Kyllähän tuo holisuus myös tulee tuimana eteen. Luumuviiniä sekä vaniliaa. Suuntuntuma paksu ja mitätön hiilihappo. Yleisvaikutelmaltaan aika tuhti, ehkä liiankin tuhti. Ihan ok, mutta pehmeyttä saisi olla kyllä. Ehkä tämä reilusti kellaroituna voisi vuoden päästä olla paljon paljon parempaa

Joulukalenterin luukku 23: Malmgård - X-Porter

Joulukalenterin luukusta 23 paljastuu World Beer Awardsin kisassa maailman parhaaksi "vahvaksi portteriksi" valittu Malmgårdin X-Porter. Katsotaanpa miten tämä meikäläisen suussa maistuu...

Tuoksu pehmeää. Vanilijaa ja vahvaa siirappimaista paahdetta sekä suklaista kahvia. Onhan tämä nyt aivan hemmetin hyvää tuoksultaan. Ulkonäöltään puhtaan musta. Vaahto maitokahvin värinen ja pehmeää. Vaahto myös kestää. Maultaan pehmeän samettisen kermaisen paahteinen ja suklaisen makea. Suklaata ja luumuja, oikeaa portteria.. Runko paksua ja täyteläistä, jossa hento hiilihapotus, niinkuin kuuluukin. Yleisvaikutelmaltaan oikeinkin maukas ja suklainen porter. Eipä näitä kyllä joka päivä eteen tule. Tuo pehmeys kyllä on jotain helkkarin hyvää, jota ei kyllä yleensä eteen tule.

Jos tämä oli tämän vuoden paras vahvempi porteri, niin kyllä tämä minullekkin kelpaa, onhan tämä nyt oikeastikkin jotain helkkarin hyvää.

Joulukalenterin luukku 22: Riedenburger Brauhaus - Dolden Bock

Luukun 22 takaa paljastuu saksalainen Riedenburger panimon  Dolden Bock. Katsotaanpans mites passaa joulun tunnelmaan...

Tuoksultaan makeaa mallasta ja lievää alkoholisuutta. Passaahan se, jossain määrin... Lievää keksisyyttä. Ulkonäkö samea ja väriltään kuparisen ruskea. Vaahto kuohkea ja laskeutuu hitaasti jättäen pitsiä jonkin verran lasin reunaan. Oluen päälle jää pienehkö kermainen lautta. Maku makean keksinen ja pehmeä. Tätä jatkuu koko makuelämyksen ajan. Alkoholisuus ei tule makuun mitenkään, vaan se on lämmittävänä elämyksenä rinnassa.Maussa myös jotain marjaisuutta. Suuntuntumaltaan oikeinkin täyteläinen ja hiilihapoltaan miedohko. Yleisvaikutelmaltaan oikeinkin kiva ja maltainen bock. Maistuu ihan sillaisenaan, eikä tarvitse mitään kaverikseen.

Joulukalenterin luukku 21: Malmgård - Emmer Tripel

Joulukalenterissa viedään jo 21.päivän luukku ja sieltähän tuli Malmgårdin panimon Emmer Tripel. Tuhti 8,3 volttinen tripel, joka kyllä on mielenkiintoinen, niinkuin kaikki Malmgårdin oluet ja jos vähänkään tyylilleen ja Malmgårdin panimon tuotteita tunnen niin laatu ainakin pitäisi olla kunnossa.

Tuoksultaan pehmeän vehnäistä ja siirappisen tahmeaa. Ehkä siirappia tässä on jo liikaakin kun se puskee tuon ihanan pehmeän rungon läpi. Ulkonäöltään samea ja oranssisen hunajaisen värinen. Vaahto pienehkö ja laskeutuukin nopeasti hennoksi kerrokseksi oluen päälle. Maultaan pehmeähkö ja karvas. Siirappia tulee liikaakin tässäkin esille, joka valitettavasti dominoi aivan liikaa. Myös alkoholi puskee aavistuksen läpi, mutta se ei kyllä liiemmin haittaa. Suuntuntuma on kunnossa. Hyvä keskireilu hiilihappo ja kevyen keskitäyteläinen runko. Yleisvaikutelmaltaan lievä pettymys, sillä tuo siirappisuus puskee aivan liikaa niin tuoksussa kuin maussakin yli.

Joulukalenterin luukku 20: Brouwerij Omer Vander Ghinste - Cuvee des Jacobins (Rouge)

Joulukalenterin luukun 20 takaa paljastui ensimmäinen belgityylin hapanolut. Panimon nimeä en edes yritä enää tähän tavata, joten mennääpäs asiaan.

Tuoksultaan todella happaman marjainen, tyrniä ehkä. Lievää siirappia taustalla. Todella kiva tuoksu. Ulkonäkö kirkas. Väriltään tumman punertavan meripihkainen ja vaahto hento ja katoaa nopeasti. Maku happaman marjainen, tyrnin ja viinimarjan sekoitus. Itse tykkään marjaisista belgityylin oluvista, joten tämä on kyllä hyvää. Suuntuntumaltaan raikkaan reilu hiilihappo ja kevyt, muttei vetinen runko. Yleisvaikutelmaltaan oikeinkin kiva olut esimerkiksi juustolautasen kanssa

Joulukalenterin luukku 19: Malmgård - Jouluolut

Kalenterin luukun numero 19:sta paljastuu Malmgårdin Jouluolut, joka on tumman punahko mieto 4,5 volttinen ale.

Tuoksultaan makeahkoa mallasta, pehmyt. Karamellista ja mietoa maustetta. Kiva tuoksu vaikkakin miedohko. Ulkonäkö todella kaunis. Lievän samea, tumman syvän punertava ja vaahdoltaan hennohko ja laskettuu nopeasti hennoksi kerrokseksi oluen pinnalle. Maku miedon hapahko ja lievää pehmeää mallasta. Lievää paahdetta lopussa. Loppumaku lievän hapahkon katkeroinen. Suuntuntumaltaan lievää hiilihappoa ja rungoltaan kevyen täyteläinen. Vetisyyttä ei ole vaikkakin kyseessä mieto 4,5 volttinen olut. Yleisvaikutelmaltaan kyllä on hyvä jouluolut. Mallaspainotteinen ja lievää mausteisuutta havaittavissa, joka on ilmeisesti hiivan aikaansaannosta. Pidän kyllä tästä paljon. Joulupöytään ehdottomasti kannattaa hankkia!

Joulukalenterin luukku 18: Saimaa Brewing - Harry Porter

Luukun 18 takaa paljastuu toinen jouluportteri. Tekijä Saimaa Brewing ja ainakin kuvan ja etiketin perusteella suklaista portteria olisi edessä.

Tuoksultaan ylläri, suklaata. Vanilia on myös mukana hyvin. Pehmeä kokonaisuus. Ulkonäkö musta ja vaahtoaa runsaasti. Maku suklaista ja mietoa paahdetta sekä tynnyrissä kypsynyttä vaniliaista bourbonia. Lopussa maku lievästi jopa liian tuhti ja lievästi tunkkainen. Suuntuntuma todella tuhti ja sopivan hiilihappoinen. Yleisvaikutelmaltaan nyt on lasissa tuhti ja suklainen portteri, joka itselläni menee jopa hitusen yli. Hyvää tämä toki on ja passelia ihan jälkkärioluena ilman mitään muuta.

Joulukalenterin luukku 17: Fiskarsin panimo - Joulun tähti

Luukusta 17:sta paljastuu Fiskarsin panimon Joulun tähti olut.

Tuoksultaan miedon paahtomaltainen ja mämminen? Oikein miedon imelletyn tuoksuinen. Oikeinkin kiva ja tuoksuva. Ulkonäkö samea ja väriltään meripihkaisen ruskehtava. Vaahtoaa alkuun suhteellisen keskireippaasti, mutta laskeutuu oluen päälle hennoksi kerrokseksi. Maku miedon paahteinen ja siirappinen. Lopussa kuivahkoa mietoa katkeroa. Suuntuntumaltaan reilun hiilihappoinen ja rungoltaan kyllä täyteläinen. Yleisvaikutelmana oikeinkin viihdyttävä ja maistuva saunajuoma. Oikeastaan pidän tästä kyllä hiton paljon. Tässä ei ole turhaa kikkailua ja maistuu näinkin yksinkertaisenaan todella hyvälle.

Joulukalenterin luukku 16: Ruosniemi Brewery - Jouluapulainen

Joulukalenterin luukut alkavat jo kovaa kyytiä ohittamaan selvästi jo puolenvälin ja kuusikalenterissani alkaa jo alaoksat keventyä. Nyt saatiin jo siis 16:sta luukku auki ja sieltähän paljastui pitkäpartainen olutsnobi Jouluapulainen, joka on Ruosniemi Breweryn aikaan saannoksia...

Tuoksultaan kasviskeittoinen. Neilikkaa ja pehmeää mallasta. Yrttistä meininkiä, mutta tuo kasviskeittoisuus ei nyt ihan meikäläisen mieleen ole. Ulkonäkö toisaalta on kunnossa. Vaahtoaa reilusti kaataessa ja vaahto laskeutuu suojaamaan olutta oikeinkin hyvin. Samettia jää lasin reunuksille jonkin verran, joka on hyvä asia. Myös olut on tyylilleen sopivan samea ja väritys utuisen hailakan oranssi. Maku pehmeä ja lievästi humaloitu. Tässä myös tuo kasvikeittoisuus tulee yrtisenä mukaan, mutta se ei minusta liiemmin haittaa. Neilikka maistuu selvästi ja tuo mieleen minkäpä muun kuin kinkun. Aivan selvää neilikkaa tästä löytyy. Lopussa kivan hapahko katkero, joka jää suuhun maistumaan. Suuntuntuma on kunnossa. Sopivan keskimieto hiilihappo ja raikkaan kevyt runko. Vetisyyttä ei ole missään vaiheessa. Yleivaikutelmaltaan tuoksu ei oikein omaan nokkaan nyt toimi, mutta loppu onkin hyvää ja passelia meininkiä. Minkään ruuan kanssa tätä en nyt äkkiseltään osaa yhdistää, mutta ihan illanistuaisiin tai ruoanteko oluena tämä menisi.

Joulukalenterin luukku 15: Tornion panimo - Joulu (Porter)

Kalenterissa ollaan päädytty jo avaamaan 15:sta luukku, jonka takaa paljastui muistaakseni tämän kalenterin ensimmäinen porter. Etiketin mukaan tähän on käytetty pomeranssin kuorta sekä vaniljaa.

Tuoksultaan makeaa vaniljaa, paahdetta ja lievää mausteisuutta, josta en nyt ihan pääse kärrylle. Ulkonäötään melkein sysimusta ja valoa vasten kirkas. Vaahtoaa reilusti pullon avattaessa. Vaahto sotkee lasia jonkin verran laskeuduttuaan. Vaahto pysyy koko session aikana ohuena nauhana oluen päällä.  Maku miedon paahteinen ja roiman vaniljainen. Tuo vanilja oikeastikkin maistuu selvästi. Lopussa pientä katkeron poikasta yrittää jäädä suuhun. Suuntuntumaltaan passeli hiilihappo ja aavistuksen kevyehkö porteri. Yleisvaikutelmaltaan jouluksi oikeinkin passeli vaikka luumurahkan kaveriksi tai vaikka ihan jälkiruokaoluena menevä.

Joulukalenterin luukku 14: Donut Island Brewing - Grapefruit Gose

Joulukalenterin luukusta numero 14 paljastuu Donut Island Brewing - Grapefruit Gose. Tämän oluen näyttää olevan valmistanut Panimo Hiisi Jyväskylästä. Mielenkiintoista, että yksi ainesosa on suola. Se kyllä välittyy oluesta, mutta ei mitenkään lyö yli.

Tuoksultaan greippinen ja pehmeä. Ulkonäkö samea ja hailakan vaalean appelsiinin väristä limonaadia. Vaahtoaa runsaasti, mutta vaahto katoaa todella nopeasti oluen päältä. Maku greippimehua ja hitusen suolainen jälkimaku jää huulille. Suuntuntumaltaan aavistuksen vetinen ja todella kirpakka mutta mieto hiilihappo. Yleisvaikutelmaltaan aika vaimea tuotos. Voisi passata kesäiseksi nurtsinleikkuun jälkeiseksi janojuomaksi. Muuten tähän pimeään vuodenaikaan tämä ei passaa.

Joulukalenterin luukku 13: Laitilan - Tuomas (Hoppenweizen)

Joulukalenterin luukku numero 13. Luukusta paljastui Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Tuomas. Tältä oluelta odotin kyllä paljon, sillä on Hefeweizenit oikeinkin maukkaita ja pehmeitä oluita. Tämä oli valitettavasti pienoinen pettymys. No mennäänpä katsomaan tarkemmin...

Tuoksultaan aika hiivainen. Aromia ei kyllä jotenkaan nyt meikäläisen nokkaan tule mitenkään, kun tuo hiiva peittää kaikki alleen. Ulkonäkö samea ja kaunis. Väriltään tumman jaffamaisen keltainen. Vaahto kivan kuohkea ja sotkee lasia asiaan kuuluvalla tavalla. Maku tuhtin hiivainen ja katkero lopussa hapan ja karvas. Banaania ei löydy vaikka miten yrittäisi. Pettymys kyllä maku on. Suuntuntumaltaan oikeinkin kunnossa hiilihapotuksen osalta. Runko taaseen on liian tuhti. Yleisvaikutelmaltaan odotin banaania ja vehnäistä pehmeyttä yhdistettynä kivaan aromaattiseen humalaan. Pienoinen pettymys vaikkakin pullo tyhjeni.

Joulukalenterin luukku 12: Prykmestar - Talviolut

Joulukalenterin luukun numero 12 takaa paljastui Vakka-Suomen panimon tekemä Prykmestar - Talvi olut. Mennäämpäs naukkailemaan.

Tuoksultaan makeahkon maltainen ja lievän siirappinen. Myös lievää greippistä piirrettä olen aistivanani, mutta pääsääntöisesti mallaspainotteinen tuoksu. Ulkonäkö kirkas ja väriltään pihkaisen tummanruskea sekä vaahtoaa runsaasti. Vaahto sotkee myös lasia laskeuduttuaan ja jää kuohkeaksi oluen päälle. Maultaan kevyt ja lievän maltainen. Siirappia myös sekä lopussa pientä hapanta katkeron piirrettä. Suuntuntumaltaan kevyt, muttei oikeastaan ollenkaan vetinen vaikkakin vain 3,8 volttia alkomahoolia. Hiilihapotus myös raikkaan maltillinen. Yleisvaikutelmaltaan oikeinkin onnistunut mieto ja lievän hapan olut, joka kyllä passaa alkutalveen vaikka pataruoan kanssa nautittavaksi ja toki myös pataankin.

Joulukalenterin luukku 11: Teerenpeli - Jouluolut (Piparkakku-lager)

Joulukalenterissa alkaa luukut kovaa kyytiä olemaan jo melkein puolissavälin ja 11. luukun takaa paljastuu Teerenpelin Jouluolut, joka on piparkakku-lager. Elikkä tähän on puskettu erillaisia mausteita sekaan. Itsekkin tein tämän tyylisen tuolloin halloweeniksi ja se oli kyllä kivan jouluista. Loppui vaan kesken, ennenkuin kerkesi joulut tulla. :D

Tuoksultaan miedon maltainen ja makeahko. Mausteista tulee selviten ehkä neilikka esiin ja tuo maustepippuri. Aivan hirveetä tuoksupommia tämä ei lupaa, vaikkakin erillaisia mausteita on useampaa sorttia. Ulkonäkö on samean utuisen oljenoranssi. Vaahto hento ja katoaakin todella nopeasti oluen päältä. Maku myös miedon hapan ja maltainen. Pientä mausteista pippuria taustalla. Aika mieto maku. Suuntuntuma oikein hyvän hiilihappoinen ja sopivan kevyen tuhti. Yleisvaikutelmaltaan aika mieto ja samea lager. Piparin aromit oli selvästi esillä kun lasiin kaadoin, mutta muuten ne kyllä sinne hävisi vaikkakin useampaa erillaista maustetta on käytetty. Myös maku mieto ja jää kyllä sinne massaan. Mutta, kyllä tämä joulusaunaan oikeinkin passeli mielestäni olisi. Maltaan maku on hyvää ja maistuvaa!

Joulukalenterin luukku 10: Suomenlinnan panimo - Helsinki Porter

Joulukalenterin luukusta 10:nen paljastui Suomenlinnan panimon - Helsinki Porter.

Tuoksultaan makean paahteinen ja lievän suklainen. Mietoa lakua on myös havaittavissa. Ulkonäkö musta. Vaahto hento ja on laskeuduttuaan oluen päälle hentona lauttana. Maku miedon kahvisen paahteinen ja kuivan hapan. Suuntuntumaltaan miedohko ja melkein täyteläinen. Yleisvaikutelmaltaan mieto porteri, jossa lievää kahvista paahdetta. Passelia konvehtien kanssa nautittavaksi.

Joulukalenterin luukku 9: Mustanvirran panimo - Talviolut

Joulukalenterissa jo yhdeksäs luukku ja sieltä paljastui Mustanvirran panimon Talviolut. Mennäänpäs heti itse asiaan...

Tuoksultaan paahteinen, lievän marjainen ja kahvinen. Väriltään punertavan musta ja kirkas. Vaahtoaa runsaasti, mutta vaahto laskeutuu nopeasti oluen pinnalle pieneksi kerrokseksi. Maku runsaan paahteinen ja kahvinen. Aika terävä vaan tuo paahde. Pehmeyttä kaipaisi. Lopussa lievää kuivaa jälkivetoa. Suuntuntumaltaan lievän vetinen ja suhteellisen runsas hiilihappo. Yleisvaikutelmaaltaan kahvinen ja paahteinen olut, jonka runko valitettavan kevyt ja vetinen.

Joulukalenterin luukku 8: Pirkka - Jouluolut (Saimaa brewing co)

Kasiluukku joulukalenterista auki ja taas näyttää Saimaa brewingin kamppeelta, joka on tällä kertaa Keskolle pannu Pirkka - Jouluolut oluen. No mennäämpäs itse arvioon...

Tuoksussa lievää paahdetta. Hentoa siirappia ja tymäkän kuiva. Aika terävä tuoksultaan. Ulkonäkö kirkas ja väri tumman kastanjan ruskea. Vaahto hento, mutta suojaa loppuun asti. Maultaan kuivahko ja lievän hapan. Hentoa paahdetta taustalla sekä siirappia. Suuntuntumaltaan lievän vetinen, hiilihapoltaan oikeinkin sopiva. Yleisvaikutelmaltaan ihan jees jouluolut, vaikkakin parempiakin on selvästi tarjolla.

Joulukalenterin luukku 7: Malmgård - Bock

Joulukalenrissa on jo edetty luukkuun seiska ja sieltä paljastui Malmgårdin panimon Bock. Malmgårdin panimolla on yleensä ollut aivan ykköslaatuisia oluita ja tämäkin on kyllä sitä tuttua Malmgårdin laatua, mutta kyllä siihen väliin muutama maitokauppavahvuinen "härökin" mahtuu. Tällä erää tämä Alkosta saatava 6 prosenttinen Bock taas näyttää, että hyvääkin olutta vielä saatavilla on. Onneksi...

Tuoksultaan Malmgårdilainen... Eli makeaa mallasta ja leipäisyyttä. Tästä tuoksusta minä pidän. Ei kikkailua vaan maltaan mahtia! Ulkonäkö herkullisen lievän samea. Väriltään toffeen kuparinen. Vaahto lievä, mutta suojaa osakseen kuitenkin olutta. Maku maltaisen leipäinen ja kivan karamellinen. Karamellissa sotkettua leippää... Lievää luumua myös. Suuntuntuma ehkä aavistuksen vetinen (ehkä siis) ja kevyen täyteäinen runko. Hiilihapotus sopiva ja hyvä. Yleisvaikutelmaltaan nyt ollaan taas tutussa ja turvallisessa Malmgådissa. Pidän hitosti. Tämä on vähän niinkun Suomen Fullersi. Siis kun se mallas menee ekana ja humalointi tulee perästä. Melkein jopa hiton hyvä!

Joulukalenterin luukku 6: Maistila - Kaira IPA

Itsenäisyyspäivä ja samalla joulukalenterin luukku numero kuusi. Maistila - Kaira IPA. Tänään on syöty perheen kanssa hyvin. Savustettua lohta, yön yli kypsynyttä hirvenpaistia, pyyn rintapaloja muunmuassa, mutta nyt suuntaan arvioni tähän ensimmäiseen Maistila olueseen.

Tuoksussa hentoa greippiä ja havumetsää. Trooppista makeaa hedelmää myös. Kiva tuoksu. Ulkonäkö samean oranssin kuparinen. Vaahto kuohkea ja jonkin verran pitsiä jää lasin reunaan. Maku greippinen ja lievän makea. Lopussa kuiva lievä katkero, joka jää joksikin aikaa kielen päälle. Suuntuntumaltaan raikas hiilihappo ja suhteellisen tuhti, mutta kevyt runko. Yleisvaikutelmaltaan oikeinkin maukas ja raikas ipa. Ei ehkä ihan joulupöytään, mutta uudeksi vuodeksi oikeinkin passelia.

Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää!

Joulukalenterin luukku 5: Pyynikin - Winter Lager

Joulukalenterin viidennestä luukusta paljastui Pyynikin Brewing Companyn Winter Lager, joka on savulager. Savuolut on yksi lempioluistani ja tälläkin pullotusastiassa odottaa 19 litraa savuolutta pullotusta varten, joka on tässä flunssan aikana siirtynyt tuonnemmaksi.

Tuoksussa lievää palvikinkkua. Lievää makeaa mallasta ja limppua myös. Oikeinkin tasapainoinen tuoksu. Ulkonäkö aavistuksen samea. Väriltään kellertävän kuparinen. Vaahto kuohkea, mutta laskeutuu nopeasti hennoksi kerrokseksi oluen päälle. Maussa sitä palvikinkkua ja lievää hapanta jälkimakua. Oikeinkin puhdas ja kiva. Suuntuntumaltaan raikas hiilihappo ja hyvä täyteläisen kepeä runko. Yleisvaikutelma kyllä tämä on hyvää ja käy kyllä läpi talven aina joulupöydästä nuotiolla makkaran paistamiseen. Tähän asti kyllä paras joulukalenteriolut tähän mennessä. Toki vielä on kalenterissa luukkuja avattavana.

Joulukalenterin luukku 4: Saimaa brewing - Valkiajärvi

Saimaa Brewingin jouluoluella avautuu neljäs luukkukin beerventcalenterista. Tämä päivä oli myöskin töissä mielenkiintoinen, sillä kerkesin töissä olla vajaan tunteroisen, kun vaimo soitti ja sanoi, että poika oksentaa menemään. Vedettiin vaimon kanssa pitkää tikkua ja minun vuoroni oli olla kotona poitsua hoitamassa. No mutta huomenna onneksi pääsee töihin. No mutta arvioon...

Tuoksu limppuinen. Siirappia ja tummaa leipää. Aika mieto tuoksu tosin. (No sekin voi toki johtua vielä tästä perkuleen flunssasta.) Ulkonäöltään samea. Kastanjanruskea. Vaahto hento ja katoaa nopeasti pieneksi lautaksi oluen päälle. Maussa lievää paahdetta ja aavistus sokeria. Loppuveto hennon kuiva. Maku tuoksun omaan aika mieto. Suuntuntumaltaan kevyehkö ja lievän vetinen. Hiilihapotus on myös pidetty maltillisella tasolla, mutta se passaa tähän tyyliin. Yleisvaikutelmana kokeilemisen arvoinen jouluolut, jossa makeahkoa mallasta ja limppua. Oikeinkin passaisi joulupöytään kinkun kaveriksi vaikkakin on suhteellisen mieto tapaus.

Joulukalenterin luukku 3: Hedönist - Rudolfs Red Mule Beer Coctail (Saimaa Brewing)

Kalenterin luukku 3. Mennäänpäs itse asiaan.

Tuoksultaan piparia ja joulua. Ulkonäkö kuparisen ruskea ja vaahto kermainen ja suojaava. Maku oluen ja tosiaan piparin sekä jonkin liköörin sekamelska. Lopussa greippinen. Suuntuntuma raikas hiilihappo ja kevyt, muttei missään nimessä vetinen. Yleisvaikutelmaltaan jouluinen, mutta kun sekoittaa oluen ja jonkin teinilimulimpparin, niin ei siitä kyllä mitään hyvää saa aikaiseksi. Ehdottomasti maistamisen arvoinen ja jouluinen, mutta itselle ei sytyttänyt oikein.

Joulukalenteri luukku 2: Iso-Kallan - Sawo (Witbier)

Joulukalenteria on tullut luukun kaksi vuoro. Esikoinen aamulla kello 6.30 rupesi, että herää isi, on luukun kaksi vuoro. Ei ku nyt luukut on vielä kiinni ja nukutaan nyt edes se tunti. Seuraavaksi keskimmäinen rupesi noin kello 7.30, että isi, helää jo. On luukun kaksi vuoro. Joo lähetään alakertaan, mutta ensin hampaat puhtaaksi... Tässä alustusta... Tästä aamusta. Tämän jälkeen lähin valitsemaan meikäläisen kalenteristani olutta. Tässähän kävi nimittäin niin, että olin oman joulukalenterin tehnyt hyvissä ajoin valmiiksi, mutta kun latasin sen, niin se repesi liitoksistaan ja jouduin purkamaan kalenterini. Nyt sen sain vihdoin tänään väsättyä ja tukirakentein tehtyä valmiiksi ja se jopa nyt kelpaa sisustusfriikille rakkaalle Vaimollenikin. Valkoista pintaa, ja harmaata "sisustus" lautaa. Kannattaa katsoa Instagrammista viimeiset kuvat. No mutta itse olueen..

Oluen on pannut Iso-Kallan panimo Kuopiosta. Tältä panimolta en ole kyllä oyhtään olutta maistanut, enkä ole tämänkään jälkeen.

Tuoksultaan lievän hapan ja mausteinen. Kivan belgityylin tuoksu. Lievää pahvia tosin myös seassa. Ulkonäöltään kellertävän oranssi. Vaahto mitätön ja laskee nopeasti. Maku miedon greippinen. Osittain pehmeä. Aika vaikea saada mausta kiinni. (Tosin olen vielä räkätaudissa). Suuntuntuma kevyehkö, mutta hyvä. Sekä hyvä raikas hiilihappo. Yleisvaikutelmaltaan ihan jees belgityylin vehnis. Tämä voisi passata hyvin joulupöytään kalan kaveriksi. Tosin en tiedä onko tätä enää saatavilla.

Joulukalenterin luukku 1 : Mufloni - Se tuli piipun kautta

Tempaistaanpa kalenterin eka luukku auki ja sieltähän paljastui Muflonin - Se tuli piipun kautta brown ale. Tekijänä panimo(ravintola?) Beer Hunters Porista. Ainoa miinus tässä arviossa, että maku ja osittain haju aisti on kateissa, koska pitänyt parisen viikkoa räkätautia yllä, mutta ei nyt anneta sen estää tätä joulukalenteria avaamasta. Tarkoitus on pitää nämä arviot lyhyenä, joten mennäänpäs suoraan arvioon.

Tuoksultaan paahteista leipää. Lievää siirappia. Oikeinkin kivan paahteinen tuoksu. Ulkonäkö lievän samea. Väriltään kastanjan ruskea ja vaahto sotkee lasia kivasti ja suojaa olutta loppuun saakka. Maku siirappisen lievän paahteinen ja lievän hapan. Suuntuntumaltaan kevyehkö. Hiilihappo pidetty niukkana, joka on brown aleen sopiva. Yleisvaikutelmaltaan oikeinkin kiva brown ale. Maku ja paahdetta sopivasti. Passaisi oikeinkin hyvin karjalanpaistin (hirvestä tietysti) nesteeksi. Oikeinkin hyvä ale!

Hyvää alkavaa joulukuuta!

Vaskikello (Iso-Kallan Panimo)

Vaimo toi tässä parisen viikkoa sitten kunnon löydön paikallisesta K-Supermarketissa. Tämä olut on pantu ilmeisesti viime keväällä ja kesästä lähtien sitä on löytynyt Pyhäjärven K-Marketin hyllyltä ja nyt myös tätä on tullut Haapajärven K-Supermarkettiin. Tämä olut on pantu Pyhäjärven lähdeveteen ja mausteiksi on käytetty katajanmarjoja.

Maltaina Pilsner ja Cara+ ja humalina saksalaiset Perle sekä Saaz. Hiivakanta jäi mysteeriksi. Oluen on pannut Kuopiolainen Iso-Kallan pienpanimo. Oluen tyyli Suomen pienpanimot sivun mukaan Pilsner - Other. No mutta itse arvosteluun.

Tuoksu päällisin puolin hapahko ja hennon pehmeä. Lievää makeutta myös löytyy lopusta sekä katajaa. Oikeinkin jännä ja kiva tuoksu. Hiivakanta vaikkakin en sitä tiedä, niin tuo myös jotain tuttua tuoksuun. Ulkonäöltään samea. Väriltään kullan kellertävä ja hento vaahto, joka katoaa nopeasti oluen päältä. Maku makeahko ja lievän hapahko. Pientä katajaisuutta varsinkin lopusta löytyy, joka taittuu lievään katkeruuteen. Hiivakanta myös maussa tuo tästä selvästi yhden oluttyylin mieleen. Suuntuntumaltaan oikeinkin juotava sekä suhteellisen täyteläinen. Hiilihapoltaan mieto.

Yleisvaikutelma oluest tuo väkisinkin mieleen sameuden ja tuoksun sekä maun puolesta höyryoluen. Oikeinkin maistuva ja mielestäni onnistunut olut. Tätä kyllä tulee ostettua kaapin perukoille, jos vaan eteen tulee.

Pisteet

tuoksu 7/10, ulkonäkö 3/5, maku 8/10, suuntuntuma 4/5, yleisvaikutelma 14/20

YHTEENSÄ 36/50

Olvin uutuudet - American Brown Ale ja Jouluolut

Olin parisen viikkoa sitten purkamassa trampoliiniä pihalla, kun Kuljetus Tiasen pakettiauto kurvasi pihaan ja ihmettin, että mitään en ole kyllä tilannut ja samassa tajusin, että jos ei emäntä ole mitään tilannut, niin paketin täytyy olla minulle ja Olvilta. No näinhän se olikin. :) Elikkä kauppoihin jos ei vielä ole ilmestynyt, niin kohta ainakin on tulossa pari uutukaista, American Brown Ale sekä Jouluolut. Molemmat tummahkoja suodattomattomia pintahiivaoluita, jotka varmasti tulee löytymään useammastakin ruokapöydästä joulunaikaan.

American Brown Ale tuli maistettua noin viikko sitten (23.10) ja tästä pidin enemmän mitä tuosta Jouluoluesta. Jouluoluen maistoin pari päivää sitten 29.10, jonka maku jäi kyllä aavistuksen latteaksi. No mutta otetaanpa arvioon ensin tämä American Brown Ale.

Olvi - American Brown Ale

Tuoksultaan mallaspainotteinen, raikas ja makeahko. Paahtoleipää ja siirappia. Jotakin tropiikin hedelmää myös mukana. Ulkonäöltään lievän samea, mahongin ruskea ja hennohko vaahto. Maultaan myös mallaspainotteinen, makeahko. Lievää siirappia ja keksiä. Suuntuntumaltaan keskitäyteläinen ja mielestäni aavistuksen runsas hiilihappo.

Yleisvaikutelmaltaan olut oli oikeinkin maistuva ja mukava juoda. Perus Olvin tekemisen leima löytyy ja se on tässä tapauksessa hyvä asia. Ei olla lähdetty liikaa kikkailemaan. Ainoa miinus mielestäni ainoastaan tuo aavistuksen runsas hiilihappo, mutta tämä toki tekee oluesta juotavamman.

tuoksu 8/10, ulkonäkö 4/5, maku 7/10, suuntuntuma 3/5, yleisvaikutelma 13/20

YHTEENSÄ 35/50

Sitten seuraavaksi otetaan arvioon tämä Jouluolut, josta emäntä meinasi, että varmaan menee joulun aikaan kaupaksi, koska on niin hyvän näköinen tölkki.

Olvi - Jouluolut

Tuoksultaan lievä, makeahko. Paahtoleipää. Puhtaan mieto tuoksu. Ulkönäöltään täysin kirkas, kauniin tumman siirapin värinen. Vaahto hento ja olematon. Maku myös lievä. Hentoa paahdetta sekä siirappia. Kuivahko. Kiva katkeron hento puraus lopussa. Suuntuntumaltaan aavistuksen vetinen ja kevyt runko. Hiilihapoltaan sopivan mieto.

Yleisvaikutelmaltaan ihan jees ja sitä perusvarmaa Olvia, jolle varmasti ostajansa ainakin ulkonäön puolesta löytyy. Kaunis olut, vaikkakin vaahto olematon. Runko valitettavasti jäi aavistuksen vetiseksi ja miedoksi.

tuoksu 6/10, ulkonäkö 4/5, maku 6/10, suuntuntuma 2/5, yleisvaikutelma 10/20

YHTEENSÄ 28/50

Olville jälleen iso kiitos paketista ja hyvää joulun odotusta!

Lövenbräu - Oktoberfestbier

Ensimmäinen ja nähtävästi viimeinen tämän vuoden (2018) Oktoberfest juhlan olut, joka tuli nautittua tuossa eilen illalla. Tämä tuli pienenä heretäostoksena otettua matkaan lauantaina, kun kävin vaimolle hakemassa Haapajärven Alkosta Italialaista punkkua. Näitä oli vielä muutama siellä hyllyssä jonkin toisen Oktoberifestari oluen kanssa. Tämä oli kyllä mielestäni oikenkin kiva ja puhdas lageri,

jossa kivaa makeutta ja mietoa hiilihappoa, joka kyllä nosti tämän lagerin tasoa selvästi ylös. Itse en oikein lagereita nauti, mutta kyllä ne nuo saksalaiset myös tämän taidon osaa vehnisten lisäksi. Vahvuutta oluessa 6,1 vol, joten ihan perus maitokaupasta näitä ei saa vaan pitänee poiketa valtion kaupassa. No mutta itse arvioon:

Tuoksultaan olut on puhtaan lagermaisen viltainen, makea ja hennosti maustetta/yrttiä. Myös lievästi voinen, jota en virheeksi aisti. Ulkonäöltään täysin kirkas. Väriltään oljenkeltainen ja vaahto kaadattessa runsas, mutta laskeutuu nopeasti lauttamaiseksi kerrokseksi oluen päälle, joka pysyy loppuun asti. Maultaan myös puhdas ja viljainen. Makeahko ja maustetta/yrttiä lievästi. Myös lievää voisuutta havaittavissa, joka passaapi tähän lageriin hyvin. Suuntuntumaltaan keskitäyteläinen ja hiilihappo sopivan mieto, josta pidän kyllä.

Yleisvaikutelmaltaan tämä lageri oli kivan maukas ja puhdas iltapalaolut, jonka mieto hiilihapotus kyllä passasi tähän tosi hyvin mielestäni. Ihan ruokajuomana tätä en voisi kuvitella, jota nyt ei aina tarvikkaan olla, vaan menee ihan hyvänä ja maukahkona saunaoluena tai vaikka niinkuin nyt sen leivän kannikan kanssa.

Olvin syksyn uutuuksia: Pils ja Mild IPA

Sain toissa viikolla sitten Olvilta lähetyksen, jossa oli komean Sandels juuttisäkin sisällä pari syksyn uutukaista. Hi-Hop Mild IPA ja Sandelsin Pils. Perus mildithän ovat mietoja brittityylin aleja, jossa myös humalointi on pidetty mietona, koska pääasia on maltaissa. Tässä Olvi on ilmeisesti lähtenyt tekemään miedon ipan eli Mild IPAN ja eipä ipoja ole tullut näin mietona maisteltua, jos ei holittomia lasketa.

Myös Sandelsin kategoriaan on tulossa uusi Pils tyylin olut, joka hivenen vahvempi perus "santtua". Itse en perus Sandelsia nauti, mutta näen, että tälle varmasti löytyy nautiskelijat. No itse olusiin.

Ensimmäiseksi otetaan arvioon tuo Sandels Pils. Eli panimon mukaan tässä  katkeroita 40 ebua, joten huomattavasti enemmän humalaa käytetty mitä perus Sandelsissa. Tuoksultaan oikeinkin raikas, ohrainen ja puhdas. Lievää metsäisyyttä havaittavissa. Ulkonäöltään kirkas ja oljen keltainen. Vaahto pehmeän kuohkeinen. Maultaan puhtaan maltainen, joka päättyy pehmeään katkeroon, joka kestää aina seuraavaan kulaukseen asti. Suuntuntumaltaan täyteläisen pehmyt ja reilun passeli hiilihappo.

Yleisvaikutelma pilsistä mukavan maukas perus saunapilsneri, joka passaisi hyvin myös kokkailuoluena. Puhtaan makuinen ja katkero hyvä. Makua toki saisi olla mielestäni enemmän.

YHTEENSÄ: 6 + 4 + 7 + 4 + 10 = 31 / 50

MAUKAS SAUNAPILSSI

Hi- Hop Mild IPAssa myös 40 ebua katkeroa ja alkoholipitoisuus 2,5 vol, joten Mild IPAsta voidaan kyllä puhua, vaikkakin se normeja rikkoo, mutta pointsit siitä panimolle, että ottaa ja uskaltaa tehdä erilaista. Tuoksultaan raikas ja tropiikin hedelmäinen yhdistettynä makeaan maltaaseen. Oikeinkin ipamaisen raikas ja makea tuoksu. Ulkonäöltään kirkas, joka ei ihan ipoihin kyllä passaa. Väriltään kuparin oranssin keltainen ja vaahto hento, mutta suojaa loppuun asti. Maussa lievää kukkaisuutta ja raikasta trooppista hedelmää. Katkeroa ei ole. Suuntuntuma vetinen ja kevyt. Hyvä suhteellisen mieto hiilihappo.

Yleisvaikutelma hyvä ipamainen tuoksu ja raikas maku, mutta valitettavasti vetinen runko. Ehkä katkeroa olisi voinut olueen tuoda lisää.

YHTEENSÄ : 7 + 4 + 7 + 2 + 10 = 30 / 50

RAIKAS (VETINEN) MILD IPA

Kiitokset Olville näistä uutuuksista!

Brunehaut Blanche Wit

Jalkapallon MM-kisojen aikaan tuli maisteltua erilaisia vehniksiä ja yksi niistä oli tämä virkistävä Brunehaut panimon vehnäolut Belgiasta. Tämä tuli tilattua Alkon verkkokaupasta, kun tilasin kesän alussa vehniksiä juhannuksen iltamiin. Toki jussina tätä ei tullut nautiskeltua, vaan tämän nautinto jäi heinäkuun alkupuolelle ja telkkarista tuli juurikin Brasilian ja Belgian välinen puolivälierä ottelu, joka päättyi Belgian juhlaan!

• tuoksu 7/10: pehmyttä meininkiä. Aavistuksen korianteria sekä ehkä aniksen piirteitä. Tuoksu aavistuksen lattea.


• ulkonäkö 5/5: lievän samea. Kullan kellertävä olut, jonka vaahto vispikermaisen pehmeä ja melkein vitivalkea.


• maku 7/10: vehnäisen pehmyt ja virkistävä maku. Lievän korianterinen sekä aniksen piirteitä myös löytyy maussa. Hienon mausteinen, mutta myös maku jää aavistuksen latteaksi.


• suuntuntuma 4/5: kevyehkö runko ja hiilihapotuksen osalta reilu, joten kiva kesä kuumalla tätä on kyllä nauttia.


• yleisvaikutelma 15/20: Belgia jyrää! Todella virkistävä vehnis ja varsinkin, kun Belgia jyrää jatkoon!


• YHTEENÄ 38/50: Virkistävä belgivehnis

Ruokasuosituksena tämä passaisi hyvin ruokaisan salaatin kaveriksi. Salaattiin laittaisin savustettua lohta, salaatinlehti mixiä sekä tuoreita mansikoita sekä leipäjuustoa.

Malmgård - Emmer Tripel

Eilen kesäloma numero kakkosen alkamisen kunniaksi grillasin hirvipihvejä ja uppokeitin ranskalaisia grillissä kaveriksi. Voi pojat, kun ne kelpasi myös perheen pienimmille. Tyttökin veti jopa toisen pihvin naamariin ja eipä tästä illallisesta paljon jäänyt seuraavaan aamuun asti evästä, sen verran hyvällä prosentilla eväät katosivat lautasilta. Itse palanpainikkeeksi valitsin Malmgård panimon Emmer Tripelin, joka kyllä on aivan

mahtava ja maukas trippeli. Tässä kyllä yhdistyy tuo emmervehnän pehmeys ja kiva mausteisuus. Tarjoilu lämpötilaksi panimo on ilmoittanut 8-10 astetta. Itse nautin oluen huoneenlämmössä, joka myös passaa tähän tyyliin oikeinkin hyvin ja itse asiassa paremmin mitä panimon suosituslämpötila. Mutta toki nämä on maku mieltymyksiä.

• Tuoksu (9/10): Tuoksussa nousee esiin lievästi paahteista sokeria sekä vehnäistä pehmeyttä. Aavistuksen kypsän banaanin makeutta sekä mausteisuutta. On kyllä tuoksu aivan mahtava!


• Ulkonäkö (4/5): Lievän samea. Väriltään oranssin kultainen ja vaahto tyylilleen omaavan niukka.


• Maku (8/10): Hentoa mausteisuutta ja paahdettua sokeria. Emmervehnä tuo samantapaista pehmeyttä mitä normaali vehnäkin, mutta aavistuksen täyteläisempänä. Maku on simppeli ja toimiva!


• Suuntuntuma (5/5): Täyteläisen pehmeä suuntuntuma ja reilu hiilihappo.


• Yleisvaikutelma (18/20): Nyt on lasissa kunnollista pihviolutta ja lautasella kun vielä löytyy hirvenpaistista grillattua pihviä ala valkosipulimaustevoi, niin voi vaan hymyillä ja naatiskella. Tätä olutta kyllä tulee hommattua kaapin perukoille syksyn saaliita varten. Täytyykin näin jahtikauden alkajaisiksi ruveta kiireesti tekemään trippeliä kaappiin kypsymään. Ehkä jouluksi voisi vielä keritä? ;)

Oinaanotsa SavuAle vs Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen

Tuli helmi-maaliskuun aikana tehtyä savuale, josta nyt ei jostain syystä ole tullut tehtyä postausta. No eipä ole muutenkaan tullut oikein oltua aktiivinen viime aikana blogin suhteen. Olutta on kyllä tullut tehtyä useampikin satsi kypsymään, mutta postauksia niistä ei ole tullut jaksettua tehdä. Tästä savuoluesta tuli hyvä mutta aavistuksen liian mieto, joten tuli tilattua lisää savumallasta uuteen satsiin, johon myös tuon savuoluen määrän nostan korkeammaksi. Seuraavalla savuolutpano kerralla käytän vielä suuremman määrän savumallasta, joka on tällä kertaa savustettu kirsikkapuulla.

Omassa tuoksu lievän "härskisen" savuinen. Hyvä mutta aavistuksen liian mieto tuoksultaan. Kaupallisessa savuoluessa tuoksussa tervaa ja ihanan voimakasta savusuutta. Väri omassa kullankeltainen ja lievän utuinen. Kaupallisessa väri rubiikin punertavan musta ja kirkas. Vaahto molemmissa hento, mutta aavistuksen kaupallisessa kesti vaahto pidempään. Maku omassa versiossa hennon savuinen, lievän turpeinen. Aavistuksen karvas hento katkero lopussa. Kuiva ja hapan. Kaupallisessa maussa turvetta ja lievää pehmeää savua oikeastaan maku täynnä. Omassa tuo savuisuus on kypsyttelyn kautta lähtenyt melkein kokonaan pois, joten kyllä näköjään nämä savuoluet tulisi suhteellisen tuoreena nauttia. Noin 3kk pullossa on vienyt terävyyden savusta lähes kokonaan pois, joten pisteet kyllä menee Märzenille täysin. Mielenkiintoinen battle vaikkakin voittajasta ei ole epäilystäkään...

Tästä battlesta myös oli siinä mielessä hyötyä, kun suunnittelen seuraavaa satsia syksyn pimeneviin iltoihin ja hirven paistin kera, että seuraava satsi tulee tehdä lähempänä syksyä, vaikka elo-syyskuulla, niin saapi lokakuun loppu puolelle savuolutta pöytään. Kypsytys näyttäisi myös, että noin kuukauden pullossa kypsyttelyn jälkeen olut on parhaimmillaan.

Olvi - Summer Ale

Sain viikolla Olvilta postia, jossa siis oli aikaisemmassa postauksessa oleva Puolukka lonkero sekä tämä Summer Ale. Tämä on tyyliltään American Wheat Ale, joka tulee nauttia suoraan jääkaappi kylmänä. Tällä hetkellä ulkona peräti nollakeli, mutta tuuli on vielä talven suuntaisen kylmä ja todella kova. Ei ehkä paras olut tähän keliin, mutta silmät kiinni sisällä takan edessä keli on oikein kesäinen, kun vielä sulkee korvat tuolta tuulelta.

• tuoksu 8/10: kesäinen. Sitrushedelmää ja makeaa eksoottista hedelmää. Myös jotain tutumpaa suomalaistakin makeaa hedelmää olen aistivani.


• ulkonäkö 4/5: kristallin kirkas. Vaalean kuparin väristä. Vaahto jättää pitsiä kivasti lasiin ja myös vaahto kermaista ja suojaavaa.


• maku 7/10: maku myös kesäisen raikas ja pehmeä. Makeaa hedelmää. Pehmeä maku, mutta aavistuksen liian kevyt.


• suuntuntuma 4/5: kevyt ja raikas hiilihappo. Runko aavistuksen vetinen, joten täysiä pisteitä ei tule.


• yleisvaikutelma 13/50: raikas ja kesäinen ale. Vehnä liikkuu taustalla lähinnä pehmentämään runkoa. Kyllä tämä kuumana kesäpäivänä löytyy kyllä omasta jääkaapista perusoluena, sen verran kiva tämä kyllä on. Aavistuksen kevyt ja vetinen runko, mutta juotavuudeltaan oikeinkin passeli.


• YHTEENSÄ 36/50: Raikas janonsammuttaja.

Ruokasuosituksena tämä menisi täydellisesti lämminsavu tai grillatun lohen kaverina. Hyvää ja Olvin makusta olutta jälleen Iisalmesta. Kiitos! Odotellaan lumien sulamista. :)

Kotiolutta: Oinaanotsan Duppeli

Lauantaina tuli tehtyä tämän vuoden kolmas olut. Tyyliltään Belgian Dubbel, joka maltailtaan ja humaliltaan todella simppeli: kahta mallasta ja kahta humalaa. Lisänä kandisokeria, joka kuuluu belgiolueisiin. Maltaina oli munichiä ja sahtimallasta samanverran eli 2kg. Tummaa kandisokeria laitoin 200g. Humalina toimi Hercules sekä Cascade.

Mäskäyksen suoritin keittomäskäyksenä jotenkin näin: 10 litraa vettä ja se lämmitetään 40 asteeseen, jossa veden sekaan sekoitetaan ainoastaan maltaat. Lämpötila nostetaan 50 asteeseen, jossa pidin noin 20 minuuttia. Lämmöt pysyi 50-54 asteen hujakoilla. Tämän jälkeen nostin lämmöt sisällä 66 asteeseen ja lisäsin mausteet katajanmarjan, korianterin siemenet ja appelsiinin kuoret. Nostin kattilan esilämmitettyyn 65 asteiseen sähköuuniin, jossa pidin kattilaa 60 minuutin ajan, jonka jälkeen nostin mäskin lämpötilan liedellä 80 asteeseen ja pidin siinä noin 10 minuuttia.

"Suosittelen tuota keittomäskäystä sen takia, koska sillä saa tuon mäskäystehokkuuden nostettua ja "vakioitua" tuonne 70%:n paremmalle puolen. Tunteroisen kauemmin se vie noin tunnin, mutta tehokkuus nousee ja sekä suodatus helpottuu tällä tekniikalla. Suodatukseen siis vaikuttaa tuo, että mäskäyksen jälkeen suoritetaan ulosmäskäys nostamalla mäskin lämmöt noin 80 asteeseen, joka lopettaa siis mäskäyksen."

Keittoon päätyi karvan verran alle 21 litraa. Tämän keitin 60 minuutin ajan kahdella kattilalla, joihin toiseen lisäsin tarvittavan sokerimäärän keiton alussa. Katkerohumalat otin Hercules humalasta, jota laitoin 8g 60 minuutin ajaksi. Aromipuoleen 10 minuutin kohdalla laitoin Cascadea 15g. Sekä mausteiksi Korianterin siemeniä 15g, Appelsiinin kuorta 15g ja 10g katajan marjoja. Myös Irish Moshia laitoin noin 1 tl.

Käymisastiaan päätyi reilut 17 litraa kuumaa vierrettä, jonka annoin jäähtyä yön ja aamupäivän yli 20 asteeseen.

Speksit vielä:

Original Gravity	Final Gravity	Colour (SRM / EBC)	Bitterness	Alcohol by Volume
1.060	1.011	18.4 / 36.2	24.1 IBU	6.38%

Brewhouse Specs

Recipe Type	Batch Size	Boil Time	Efficiency
All Grain	16.5 Litres / 4.4 Gal	60.0 min	73.0%

Fermentables

Name	Type	SRM	Percentage	Amount
Munich II	Grain	8.5	47.62 %	2.00 Kg / 4.41 Lbs
Sahtimallas	Grain	2.5	47.62 %	2.00 Kg / 4.41 Lbs
Candi Sugar, Dark	Sugar	275.0	4.76 %	0.20 Kg / 0.44 Lbs

Hops

Name	AA%	Amount	Use	Time
Hercules	15.0%	8.00 g / 0.28 oz	Boil	60 mins
Cascade	7.8%	15.00 g / 0.53 oz	Boil	10 mins

Misc

Name	Amount	Use	Time
Corriander Seed	10.00 g / 0.35 oz	Mash	70 mins
Juniper Berries	10.00 g / 0.35 oz	Mash	70 mins
Orange Peel	10.00 g / 0.35 oz	Mash	70 mins
Coriander Seed	15.00 g / 0.53 oz	Boil	10 mins
Orange Peel	15.00 g / 0.53 oz	Boil	10 mins
Juniper Berries	10.00 g / 0.35 oz	Secondary	10 days

Yeast

Name	Attenuation
Safale BE-256 Abbaye	80 %

Mash Steps

Step Name	Time	Temperature	Type
Saccharification Rest	60.0 min	66.0 °C / 150.8 °F	Infusion

Notes

3/11/2018 11:01:42 AM : 16,5 litraa og 1060

Kotiolutta: SavuAle pulloon

Tiistaina tuli pistettyä tuo SavuAle pulloon. Lopulliseksi FG:ksi tuli 1,008, jotenka tähän olueen tuli noin 6,8 vol hiilihapotuksen jälkeen. Olut meni pulloon aivan kirkaana, jotenka tuossa sekundäärissä näköjään kannattaa antaa ainakin pari viikkoa oluen olla.

Olvi - Iisalmi Gin Lonkero

[caption id="attachment_2656" align="alignnone" width="800"] Lonkerotölkki onnistui mielestäni aivan nappiin, mutta itse lasi ei kyllä oikein onnistunut.[/caption]

Sain eilen Olvilta tuotepaketin, jossa tämä Iisalmi Gin Lonkerokin oli. Viime viikon torstaina olisi oluut Helsingissä Olvin järjestämä lehdistötilaisuus tästä puolukalla maustetusta lonkerosta, johon minullekkin tuli kutsu, mutta sinne en valitettavasti saanut aikataulujani järjestettyä sekä matka Haapajärveltä Helsinkiin kestää kuitenkin sen 3,5-4 tuntia. Sekä perjantaina oli minulla vielä aika varattuna Oulun silmäpolille tarkastukseen. No anyway, itse asiin.

Itse kuvaamisen rakentamiseen meni tovi aikaa, sillä alkujaan yritin ensin itseltäni etsiä sopivata lasia lonkeron kuvaukseen. No sitähän semmoista ei oikein löytynyt, jotenka päädyin testaamaan tulppaanin sekä jenkki vehnäolut lasin kesken ja päädyin siis tähän jälkinmäiseen. Passaa ainakin mielestäni. :) Kuva session rakentelin siis saunan lauteille saunan lämmetessä. Alko kyllä loppu ajasta jo lämmin tulla, joten päädyin onnistuneen otoksen jälkeen siirtää läppärin ja kameran sekä lonkeron kera ruokapöydälle arvioimaan oluen, eiku lonkeron loppuun. Kuvasta vielä sen verran, että asetin kameran lauteelle ja tuin kameran suojan avulla objektin suunnilleen vaaka-asentoon. Salaman päälle laitoin vaalean laudeliinan ja toisella kädellä pidin tummenpaa laudeliinaa salaman edessä jonkinlaisena salaman pehmentimenä, tai mikä sen virallinen nimi nyt olikaan. Langattomalla hiirellä sitten nappasin Lightoomista käsin kuvat. Viimeistely silaus sumutepullolla, josssa vettä.

No vihdoin arvion tapaiseen. Olut, eiku lonkero on tehty pientuotajan ginistä (en tiedä mistä päin Suomea, Helsinki ehkä?) ja puolukat on kerätty käsin Kainuun metsiköstä ja niistä on purkin mukaan tehty puolukkamehua. Alkomahoolia lonkerossa on sen 5 volttia. Tölkin suhahtaessa auki, tölkistä oikein tuulahtaa puolukkan varpua ja kunnolla havumetsää. Siis jos silmät kiinni laittaa, niin on havumetsässä. Aivan mahtava tuoksu! Maussa maistuu gini ja puolukka. Ihan niinkuin purkissa luvataan. Myös havumetsä on maussa mukana.

Todella hyvää ja juotavaa lonkeroa, vaikka en ole vuosikausiin lonkeroa juonut saatika sitä ostanut. Varmasti tätä tulee ostettua kunhan se kauppoihin tulee, mutta kyllä se olut edelleenkin numero ykkönen on. :)

Schneider Weisse - Mein Aventinus

Arvostelu viikko sitten. Hyvää tavaraa oli, mutta viinaisuus hivenen häiritsi. Toki olut saattoi olla aavistuksen liian kylmää, mutta myös lämmetessään oli häiritsevää viinaisuutta.

Oluen speksit löytyy panimon sivuilta: https://schneider-weisse.de/en/node/50

• tuoksu 8/10: Vanilijaa, makeaa ylikypsää banaania, hieman toffeen piirteitä. Hivenen viinaisuutta, johtuen korkeasta abv:stä. Todella voimakas tuoksu tosin kertoo jo mausta jotain kivaa. :)


• ulkonäkö 3/5: Likainen ja todella samea olut kaadettaessa. Vaahto tosin kuohkea ja kermainen. Väriltään olut on likaisen tumman ruskeaa.


•  maku 8/10: Makeaa ylikypsää banaania. Hivenen viinaisuutta myös maussa, muttei liiaksi asti. Pippurisuutta löytyy myös. Aika voimakas maku, mutta osittain myös hivenen liian sekava.


• suuntuntuma 4/5: Aika runsas suuntuntuma. Hiilihapotus kuitenkin pelastaa ja on tämä kyllä hyvä juotavuudeltaankin.


• yleisvaikutelma 12/20: Voimakas tuoksu ja maku. Banaania reilusti ja mausteisuutta, joka tekee oluesta mielenkiintoisen. Alkoholia on oluessa reilusti ja se valitettavasti myös maistuu oluessa.


• Yhteensä 35/50: Viinainen hyvä vehnäbock
  

Lapland (Tornion Panimo) - Red Ale

Gluteeniton Red Ale. Lapin kansaa kyllä hemmotellaan tällä gluteenittomalla oluella. Sen verran tyylikäs tapaus tämä on ja tällä hetkellä paras olut mitä tältä panimolta on tullut maisteltua.

Foodien sivuilta ongittua:

"Gluteeniton Lapland Red Ale on rubiininpunainen ja karamellimaisen pehmeä olut. Tässä oluessa yhdistyvät irlantilaiset ale-perinteet, upeat suomalaiset maltaat ja James Hueyn Guinnessilla hankkima ammattitaito."

No sitten itse arvioon:

• tuoksu 7/10: siirappisen maltainen, mieto. Sokerinen. Aika mieto kuitenkin.


• ulkonäkö 5/5: Meripihkaisen punertava. Aivan kirkas. Vaahto kermainen ja suojaava. Kaunis olut.


• maku 8/10: Siirappisen makea. Aavistuksen karvas ja lievän lievän mausteinen. Aivan järkyttävän hyvän makuinen olut. Mieleen juolahtaa, että juonko Fullersin esbiä?? (No ei nyt sentään). Onhan tämä kuitenkin hyvää.


• suuntuntuma 5/5: Täyteläinen ja hiilihapoltaan niukka.


• yleisvaikutelma 15/20: Lyhyesti. Hakekaa tätä. On muuten hyvää tavaraa.


• YHTEENSÄ 40/50: Tyylikäs Red Ale.

Tornion Panimo - Kuusi

Perjantaina tuli mutka käytyä Oulussa silmäpolilla tarkastuksessa. Tarkastus oli ok ja todella rivakasti ohi. Emäntä halus tarkastuksen jälkeen kävästä Oulun kauppakeskus Valkeassa. Valkeaan siis. Parkkiin mentiin kaupungin alle olevaan 900 auton parkkihalli Kivisydämeen. Olipa kivutonta parkkeerausta. Valkean kauppakeskus taas oli enempi ja vähempi täynnä vaateliikkeitä, joita emme pojan kanssa jaksaneet kiertää vaan otimme ja menimme 1-kerroksessa olevaan S-Markettiin hakemaan yrttejä. Yrttejä oli suhteellisen paljon ja myös oluita löytyi runsaasti varsinkin Lapin Panimon merkeissä. Yksi niistä oli tämä Kuusi Spiced Ale.

• tuoksu 8/10: kuusta, pihkaa ja aavistus maltaisuutta. Onpa voimakasta tavaraa.


• ulkonäkö 4/5: samea, pihkaisen oranssi. Vaahto hento ja laskeutuu suhteellisen äkkiä.


• maku 7/10: kuusimetsäinen, pihkainen ja karvas. Onpa voimakkaan makuista tavaraa. Erikoinen olut tosiaankin. Lievää happamuutta myös.


• suuntuntuma 2/5: Suhteellisen voimakas hiilihapotus, joka kyllä osaltaan nautintoa pilaa. Runko oluessa on vetinen ja liian kevyt.


• yleisvaikutelma 10/20: No eihän tämä nyt hirveesti sytytä ja on sellainen must-olut kuitenkin kokeilla. Toki näillekkin olueille ottajansa on, koska on tämä kyllä kuitenkin sen verran erikoinen, mutta ei nyt oikein minun mieleeni maultaan ja rungoltaan ole. Tuoksusta toki pidin. Ehkä rungoltaan vanhempana ja maltaisempana tämä voisi olla oikeinkin juotavaa ja ostaisin toisenkin pullon.


• YHTEENSÄ 29/50: Pihkainen ja liian kevyt mausteolut.

Honkavuoren- Valo Premium

Joensuussa sijaitseva Honkavuoren Panimo on itselleni uusi tuttavuus, jotenka Oulun reissulta jäi myös tämä käteen olutvalikoimasta. Itse olen kuullut Heili nimisestä samanpanimon vehniksestä, josta arviot on olleet ainakin hyviä. Vehnikset ainakin itselläni kuuluu ehdottomaan suosikkiin, mutta toki enemmän niitä kuluu kesällä, koska ovat yleensä suhteellisen raikkaita ja kepeitä. Panimon sivuilta löytyi kyllä Valo -vehnäolut, joka oli valittu vuoden 2017 vehnäolueksi, mutta tämä kyseinen Valo Premiumista en löytänyt muuta tietoa, kuin mitä pullossa luki. Holisuutta oluella 5,2 volttia ja muuta tietoa tästäpä ei oikein tahdo löytyä, jotenka mennäämpä itse arvioon.

• tuoksu 7/10: Pehmyt. Pyöreä. Lievää banaanisuutta ja vehnäpullainen.


• ulkonäkö 3/5: Hailakan oljenoranssinen. Samea. Vaahto hento ja oikeen mitään sanomaton. Vaahto laskeutuu nopeasti jättäen lauttamaisia saaria oluen pintaan.


• maku 7/10: Makeaho. Lievää bananiisuutta ja pehmeää vehnämaltaisuutta. Oikeinkin pyöreä ja suunnanmukainen. Lopussa aavistus humalan tuomaa katkeruutta, joka nostataa hivenen olutta korkeammalle.


• suuntuntuma 4/10: Suhteellisen hyvä juotavuus. Hiilihappoa löytyy ja runkokin on hyvä.


• yleisvaikutelma 13/20: Hyvä venhis, mutta ei oikein voi vertailla Saksan maan vehniksiin. Kaikinpuolin kunnossa, mutta se wau-effekti puuttuu.


• YHTEENSÄ 34/50: Pehmyt vehnis.