Ilman kikkailuja Dubbel pulloon

Tämä satsi meni eilen pulloon 4,5 viikon primäärissä olon jälkeen. Pulloja kertyi 12 kipaletta puolikkaita sillä oluen päällä oli jokin "suojalautta" jota en halunut pulloon. Alkuun luulin tätä lauttaa homeeksi, mutta kun oluen maku oli mitä parhain, niin päätin pullottaa tuotoksen.
Maku sinänsä oli dubbelimainen ja hivenen kirsikkainen. Tätä kirsikkaa en kyllä odottanut tuotokseen, mutta se kyllä passaa tähän oikein hyvin. Tässä vaiheessa tuotos on kyllä maultaan ja tuoksultaan todella hyvä.
Lappominen taas onnistui yllättävän hyvin, sillä olut tuli todella reippaasti laposta eikä tarvinnu ilman suodatinta kikkailla.
Alla kuva lautasta, jonka alta lapposin oluen pois pullotussokeriliemen sekaan.

Ilman kikkailuja Dubbel pulloon

<p align="justify">
Tämä satsi meni eilen pulloon 4,5 viikon primäärissä olon jälkeen. Pulloja kertyi 12 kipaletta puolikkaita sillä oluen päällä oli jokin "suojalautta" jota en halunut pulloon. Alkuun luulin tätä lauttaa homeeksi, mutta kun oluen maku oli mitä parhain, niin päätin pullottaa tuotoksen. <br>Maku sinänsä oli dubbelimainen ja hivenen kirsikkainen. Tätä kirsikkaa en kyllä odottanut tuotokseen, mutta se kyllä passaa tähän oikein hyvin. Tässä vaiheessa tuotos on kyllä maultaan ja tuoksultaan todella hyvä. <br>Lappominen taas onnistui yllättävän hyvin, sillä olut tuli todella reippaasti laposta eikä tarvinnu ilman suodatinta kikkailla.<br>Alla kuva lautasta, jonka alta lapposin oluen pois pullotussokeriliemen sekaan.

</p>

Ilman kikkailuja Dubbel mittailuja

Nyt dubbel viritelmä ollut pöntössä sen kolmisen viikkoa ja eilen maistelin ja mittasin virotelmää. Maku aika kuivahko ja kirsikkainen. Ei ihan sitä mitä halusin, mutta hyvää se on ja varmaan muuttuu kun saan pullotettua oluen. FG oli laskeutunut 1.020 tuntumaan, joten voisi vaikka pullottaakkin tuotoksen. Eli nyt oluessa 6.3 volttia, joten menee juuri ja juuri tyylin rajoihin.

Seuraavaksi mietin, että pullotanko oluen vai pistänkö pariksi päiväksi kuivahumalat sekaan tuomaan vähän jotain vivahdetta olueen. Samalla voisi toki laittaa vaikka korianterin siemeniä sekaan. Toki tämän piti olla vaan Ilman kikkailuja Dubbel. 😁

Ilman kikkailuja Dubbel mittailuja

Nyt dubbel viritelmä ollut pöntössä sen kolmisen viikkoa ja eilen maistelin ja mittasin virotelmää. Maku aika kuivahko ja kirsikkainen. Ei ihan sitä mitä halusin, mutta hyvää se on ja varmaan muuttuu kun saan pullotettua oluen. FG oli laskeutunut 1.020 tuntumaan, joten voisi vaikka pullottaakkin tuotoksen. Eli nyt oluessa 6.3 volttia, joten menee juuri ja juuri tyylin rajoihin.

Seuraavaksi mietin, että pullotanko oluen vai pistänkö pariksi päiväksi kuivahumalat sekaan tuomaan vähän jotain vivahdetta olueen. Samalla voisi toki laittaa vaikka korianterin siemeniä sekaan. Toki tämän piti olla vaan Ilman kikkailuja Dubbel. 😁

Jenkki Joulu Stout (1.11)

Maistossa kotipanimon Imperia Stout.

Lasiin kaatuu kirkkaan musta olut, joka vaahtoaa hyvin. Tuoksussa tulee paahteiset maltaat hyvin esiin ja hivenen pieni hiivan esterisyys erottuu myös nokkaan. Myös tuoksussa makeaa tervakarkkia. Vaahto tiivis ja pienikuplainen, maitokahvin värinen. Oluessa myös näkyy hivenen suodatusongelmaa eli pieniä maltaan hiukkasia. Maku makean tervainen, hivenen turpeinen. Paahde lyö tässä vaiheessa vielä yli. Alkoholi ei maistu ollenkaan, mutta lämmittää mukavasti rintaa. Rungoltaan tuhdin täyteläinen, ehkä liiankin tuhti. Voimakkaasti hiilihapotettu, joka kyllä hivenen leikkaa paksuutta, jollon nautinto on parempi.

Yleisvaikutelmana olut vaatii vielä kypsyttelyä sen kuukauden ylikin. Sanotaan, että joulupöytään varmasti sopiva olut, mutta voi vaikka kypsytellä ensi syksyynkin asti. Siinä se paranee ja leikkaa pyöreämmäksi makuja.

Tässä vaiheessa heitän oluelle 37 pistettä 50:stä. (8+4+7+5+13)

 

Jenkki Joulu Stout (1.11)

Maistossa kotipanimon Imperia Stout.

Lasiin kaatuu kirkkaan musta olut, joka vaahtoaa hyvin. Tuoksussa tulee paahteiset maltaat hyvin esiin ja hivenen pieni hiivan esterisyys erottuu myös nokkaan. Myös tuoksussa makeaa tervakarkkia. Vaahto tiivis ja pienikuplainen, maitokahvin värinen. Oluessa myös näkyy hivenen suodatusongelmaa eli pieniä maltaan hiukkasia. Maku makean tervainen, hivenen turpeinen. Paahde lyö tässä vaiheessa vielä yli. Alkoholi ei maistu ollenkaan, mutta lämmittää mukavasti rintaa. Rungoltaan tuhdin täyteläinen, ehkä liiankin tuhti. Voimakkaasti hiilihapotettu, joka kyllä hivenen leikkaa paksuutta, jollon nautinto on parempi.

Yleisvaikutelmana olut vaatii vielä kypsyttelyä sen kuukauden ylikin. Sanotaan, että joulupöytään varmasti sopiva olut, mutta voi vaikka kypsytellä ensi syksyynkin asti. Siinä se paranee ja leikkaa pyöreämmäksi makuja.

Tässä vaiheessa heitän oluelle 37 pistettä 50:stä. (8+4+7+5+13)

Ilman kikkailuja Dubbel brewdate

Tämän eilen lauantai-iltana rupesin puoli seitsemän aikaan panemaan.

Mäskäyksen suoritin 10 litran kattilassa uunissa ilman pussia. Mäskin sekoitus oli kyllä todella helppoa ja lämmöt pysyivät 68 asteessa koko mäskäyksen ajan. Toki kerran vähän sekoitin tunnin aikana mäskiä.

Sitten se huuhtelu ei ollutkaan niin helppoa. Sen suoritin käymispöntössä ja mäskin suodatin reiällisellä vadilla. Tämä oli ihan ok helppoa, mutta vähän sotkuista sekä vierteeseen meni mielestäni enemmän rupaakin. Huuhtelut 8,5 litralla 85 asteista vettä.

Keitto 60 min ja humalointi Styrian Goldings 10g 60 min + Styrian Goldings 15g 15 min + Hallertau Tradition 15g 2 min.

Vierrettä päätyi käymisastiaan 10 litraa ja jäähdytystä en suorittanut, vaan annoin jäähtyä omia aikojaan.

Tänään aamulla mittasin FG:n joka näytti 1,068 lämpötilakorjauksen jälkeen, jonka jälkeen hiivasin T-58 hiivalla ihan ripottelemalla vierteen päälle ja ilmaamalla hyvin.

Nyt sitten vaan ootetaan, että millon rupeaa pönttö ruplattamaan

Jenkki joulustout (5.9)

Syyskuun 5. päivänä kun tulin Sitkiän kokeista kotiin ja huomasin, että talo on tyhjänä. Kummempia siinä kikkailemaan vaan kiireesti panovermeet esiin ja reseptiä tekemään. Teon alle tuli vahvempi stoutti eli Imperial Stout, johon ajattelin käyttää peated-mallasta tuomaan turpeisuutta sekä savusuutta. Eli vähän viskin aromia pitäisi olla luvassa. Humalointiin käytin jenkkihumalia, koska niitä nyt vaan oli pakkasessa. Myös hiivaksi löytyi vaan Danstar Windsor Ale-kuivahiiva, joka saattaa tuoda esterisyyttä olueen. No vaan tällä mentiin. Lopullisen reseptin näet alta.

Pussimäskäämällä uunissa tunnin ajan 6.5 litrassa 74 asteista vettä. Mäskin lämpötila piti olla 68 astetta mutta se oli todellisuudessa 66 astetta koko tunnin ajan. Huuhtelut 10 litran ämpärissä vartin ajan. Veden määrä noin 5 litraa ja lämpötila noin 78 astetta. Lopuksi pussin puristelut ja tunnin keitto. Humalointi reseptin mukaan Columbus -ja Citra -humalilla. Oluen jäähdytys vesialtaassa ja hiivaus 20 asteessa. Käymään muistaakseni lähti seuraavana päivänä.

13.9 Tein väli mittauksen viikon käymisen jälkeen ja SG oli 1.025. Maku tässä vaiheessa oli makea.

19.9 Vielä SG näytti 1.025, jolloin meinasin pullottaa tuotoksen, mutta päätin vielä jättää rauhaan, kun olut näytti olevan kunnossa.

13.10 Oluen ollessa primäärissä 5.5 viikkoa pullotin oluen. FG näytti nyt 1.015, joka kyllä yllätti positiivisesti minut ja myös maku oli huomattavasti kuivempi mitä edelliskerran maistolla. Olut meni siis 0.5 litran pulloihin, joita kertyi 10kpl. Toiseen astiaan en olutta laponnut vaan kaadoin pulloihin tasaisesti tilkkaan steriiliä vettä, johon olin sekoittanut 35 grammaa paninosokeria.

Seuraavalla viikolla tekasin tuotoksiin jouluaiheiset etiketit ja liimasin pulloihin.

Tämän tyylinen vahva 9 volttinen Imperial  Stout saa kypsyä vaikka vuodenkin verran, jos vaan säilyy lipittäjiltä, sillä ainakin helmikuussa tekemäni stoutti oli oikeinkin hyvän makuista nyt syksyllä, kun sitä pullon maistoin riistan kaverina. Harmi vaan, että sitä on enää yksi pullo jälellä.

Pitää nyt tätä Imperial Stoutti ottaa pullo maistoon ja päivittää tänne minkälaista tämä tällä hetkellä on.

Ilman kikkailuja Dubbel brewdate

Tämän eilen lauantai-iltana rupesin puoli seitsemän aikaan panemaan. 

Mäskäyksen suoritin 10 litran kattilassa uunissa ilman pussia. Mäskin sekoitus oli kyllä todella helppoa ja lämmöt pysyivät 68 asteessa koko mäskäyksen ajan. Toki kerran vähän sekoitin tunnin aikana mäskiä. 

Sitten se huuhtelu ei ollutkaan niin helppoa. Sen suoritin käymispöntössä ja mäskin suodatin reiällisellä vadilla. Tämä oli ihan ok helppoa, mutta vähän sotkuista sekä vierteeseen meni mielestäni enemmän rupaakin. Huuhtelut 8,5 litralla 85 asteista vettä. 

Keitto 60 min ja humalointi Styrian Goldings 10g 60 min + Styrian Goldings 15g 15 min + Hallertau Tradition 15g 2 min.

Vierrettä päätyi käymisastiaan 10 litraa ja jäähdytystä en suorittanut, vaan annoin jäähtyä omia aikojaan.

Tänään aamulla mittasin FG:n joka näytti 1,068 lämpötilakorjauksen jälkeen, jonka jälkeen hiivasin T-58 hiivalla ihan ripottelemalla vierteen päälle ja ilmaamalla hyvin.

Nyt sitten vaan ootetaan, että millon rupeaa pönttö ruplattamaan

Jenkki joulustout (5.9)

Syyskuun 5. päivänä kun tulin Sitkiän kokeista kotiin ja huomasin, että talo on tyhjänä. Kummempia siinä kikkailemaan vaan kiireesti panovermeet esiin ja reseptiä tekemään. Teon alle tuli vahvempi stoutti eli Imperial Stout, johon ajattelin käyttää peated-mallasta tuomaan turpeisuutta sekä savusuutta. Eli vähän viskin aromia pitäisi olla luvassa. Humalointiin käytin jenkkihumalia, koska niitä nyt vaan oli pakkasessa. Myös hiivaksi löytyi vaan Danstar Windsor Ale-kuivahiiva, joka saattaa tuoda esterisyyttä olueen. No vaan tällä mentiin. Lopullisen reseptin näet alta.

Pussimäskäämällä uunissa tunnin ajan 6.5 litrassa 74 asteista vettä. Mäskin lämpötila piti olla 68 astetta mutta se oli todellisuudessa 66 astetta koko tunnin ajan. Huuhtelut 10 litran ämpärissä vartin ajan. Veden määrä noin 5 litraa ja lämpötila noin 78 astetta. Lopuksi pussin puristelut ja tunnin keitto. Humalointi reseptin mukaan Columbus -ja Citra -humalilla. Oluen jäähdytys vesialtaassa ja hiivaus 20 asteessa. Käymään muistaakseni lähti seuraavana päivänä.

13.9 Tein väli mittauksen viikon käymisen jälkeen ja SG oli 1.025. Maku tässä vaiheessa oli makea.

19.9 Vielä SG näytti 1.025, jolloin meinasin pullottaa tuotoksen, mutta päätin vielä jättää rauhaan, kun olut näytti olevan kunnossa.

13.10 Oluen ollessa primäärissä 5.5 viikkoa pullotin oluen. FG näytti nyt 1.015, joka kyllä yllätti positiivisesti minut ja myös maku oli huomattavasti kuivempi mitä edelliskerran maistolla. Olut meni siis 0.5 litran pulloihin, joita kertyi 10kpl. Toiseen astiaan en olutta laponnut vaan kaadoin pulloihin tasaisesti tilkkaan steriiliä vettä, johon olin sekoittanut 35 grammaa paninosokeria.

Seuraavalla viikolla tekasin tuotoksiin jouluaiheiset etiketit ja liimasin pulloihin.

Tämän tyylinen vahva 9 volttinen Imperial  Stout saa kypsyä vaikka vuodenkin verran, jos vaan säilyy lipittäjiltä, sillä ainakin helmikuussa tekemäni stoutti oli oikeinkin hyvän makuista nyt syksyllä, kun sitä pullon maistoin riistan kaverina. Harmi vaan, että sitä on enää yksi pullo jälellä.

Pitää nyt tätä Imperial Stoutti ottaa pullo maistoon ja päivittää tänne minkälaista tämä tällä hetkellä on.

Ilman kikkaiuja Dubbel

Syksy on jo pitkällä ja takassa on jo useampana iltana poltettu puuta ja saatu sieltä pehmeää lämpöä pirttiin. Nyt on siis aika tehdä tummempia ja voimakkaampia olusia varastoon. Vehnikset ja vaaleat IPAt saa nyt kyllä jäädä tauolle ja työn alle tulee seuraavaksi Belgityylinen Dubbel. Eli sitä keskivahvaa 6-7,6 volttista tumman ruskeaa olutta.

 

 

Tämän hetkinen resepti olisi tuotokselle yllä olevan kaltainen. Eli tyyliin sopiva, ilman mitään kikkailuja tai mauste lisäyksiä ja tämän hetkisellä laitteistolla. Eli pussimäskäämällä noin 66-68asteessa 10 litran kattilassa ja uunissa. Monet lisäävät myös korianterin siemeniä ja appelsiinin kuorta keiton loppu vaiheeassa, mutta itse sitä en tee, koska tämä on ensimmäinen Luostarityylinen olut mitä yritän tehdä, niin pidän kaikki simppelinä ja tyylisuuntaisena. Toki Dubbel oluttyyliin ei saisi maltaan osalta tulla ollenkaan paahteisuutta, joten saas nähä tuoko tuo 50 grammaa tuota mustamallasta sitä tuohon makuun. Toivotaan että ei toisi. Enää sitä ei saa myöskään pois, koska eilen rouhasin maltaat tätä olutta varten. Humaloinnilla yritän myös saada makuun mausteisuutta, joka pitäsi tulla Tradition-humalasta sekä rusinaisuutta/luumuisuutta Hallertauer-humalasta. Myös Safale T-58 pitäisi tuoda olueen pippurisuutta ja mausteisuutta.

Käytän olutta luultavasti 2-3 viikkoa primäärissä, jonka jälkeen siirrän sekundääriin ja pullotan oluen. Toki tähän olut tyyliin oluen kirkkaus on myös osa tekijä, joten jos jaksan, niin pidän olutta 2 pv sekundäärissä ja ennen pullotusta vien oluen kylmään noin vuorokaudeksi ja pullotan oluen. Sen pitäisi lukemani mukaan auttaa kirkastamaan olutta. Tämän jälkeen olut saa kypsyä rauhassa jouluun asti, milloinka se olisi kypsynyt sen kuukauden pullossa.

 Nyt kun plaani on kunnossa niin, enää puuttuu se toteutus. ;-)

Ilman kikkaiuja Dubbel

Syksy on jo pitkällä ja takassa on jo useampana iltana poltettu puuta ja saatu sieltä pehmeää lämpöä pirttiin. Nyt on siis aika tehdä tummempia ja voimakkaampia olusia varastoon. Vehnikset ja vaaleat IPAt saa nyt kyllä jäädä tauolle ja työn alle tulee seuraavaksi Belgityylinen Dubbel. Eli sitä keskivahvaa 6-7,6 volttista tumman ruskeaa olutta.

Tämän hetkinen resepti olisi tuotokselle yllä olevan kaltainen. Eli tyyliin sopiva, ilman mitään kikkailuja tai mauste lisäyksiä ja tämän hetkisellä laitteistolla. Eli pussimäskäämällä noin 66-68asteessa 10 litran kattilassa ja uunissa. Monet lisäävät myös korianterin siemeniä ja appelsiinin kuorta keiton loppu vaiheeassa, mutta itse sitä en tee, koska tämä on ensimmäinen Luostarityylinen olut mitä yritän tehdä, niin pidän kaikki simppelinä ja tyylisuuntaisena. Toki Dubbel oluttyyliin ei saisi maltaan osalta tulla ollenkaan paahteisuutta, joten saas nähä tuoko tuo 50 grammaa tuota mustamallasta sitä tuohon makuun. Toivotaan että ei toisi. Enää sitä ei saa myöskään pois, koska eilen rouhasin maltaat tätä olutta varten. Humaloinnilla yritän myös saada makuun mausteisuutta, joka pitäsi tulla Tradition-humalasta sekä rusinaisuutta/luumuisuutta Hallertauer-humalasta. Myös Safale T-58 pitäisi tuoda olueen pippurisuutta ja mausteisuutta.

 

Käytän olutta luultavasti 2-3 viikkoa primäärissä, jonka jälkeen siirrän sekundääriin ja pullotan oluen. Toki tähän olut tyyliin oluen kirkkaus on myös osa tekijä, joten jos jaksan, niin pidän olutta 2 pv sekundäärissä ja ennen pullotusta vien oluen kylmään noin vuorokaudeksi ja pullotan oluen. Sen pitäisi lukemani mukaan auttaa kirkastamaan olutta. Tämän jälkeen olut saa kypsyä rauhassa jouluun asti, milloinka se olisi kypsynyt sen kuukauden pullossa.

 

 Nyt kun plaani on kunnossa niin, enää puuttuu se toteutus. ;-)

Hirvenpyynnin aloitus. (10.10.15)

Oikeastaan alotusta edeltävä viikko meni kun kuumilla hiilillä. Suikka tuli laitettua tieliikenne kuntoon ja haettua vikalista katastuskonttorilta. Paino tuli etuakselilla eteen, joten pitää puottaa vinssi keulilta pois ja tehdä siihen pikakiinnitykset. Myös Tikka piti käydä kohistamassa hirvipaukuille ja elektroniikka ladata täyteen.
Ja siiten koitti se alotus aamu...

Aloitusaamu alkoi lahtivajalla 7.00. Luvat katottiin kuntoon, tarkistettiin oranssi suojaväri ja sovittiin pelisäännöt. Vasoja lähinnä yritettiin saada. Vielä katottiin että mihin maastoon mennään. Koiran mukaan ohjaaja + kaveri. Näin ollen kaikki pääsivät metsään ja on auton liikuttaja valmiina jos koira menee kauemmaksi mies mukana. Sitten vaan metsään.

Haku 1: Me lähettiin Rukavaarasta ja päästettiin koira irti 7.50. Koira lähti heti, joten ooteltiin vaan rauhassa auton luona mihin koira menee. 8:15 rupesi tulemaan vähän ääntä ja kaveri lähti käppäilemään hiljokseen ääntä kohti kun oli mehtäautotien varressa. Itse seurasin autolla kohta perästä, kun työskentely valui turvetuotanto alueelle. Työskentely kierti turvetuotanto alueen ja loppui hirven mentyä ison kanavan yli, josta koira ei uskaltanut mennä yli. Sinänsä hyvä sillä oli jo väärällä puolen meidän aluetta. Sieltä haimme koiran pois. Jälistä päätellen yksinäinen aikanen oli koiran edessä. Tässä vaiheessa koiralle oli tullut matkaa 7km.

Haku 2: Seuraavaksi testasimme Eksynevan pellon reunaa, jossa tarkotuksena oli käydä nuolukivellä, mutta koira otti toisen suunnan, josta kaveri kävi noutamassa koiran kyytiin kun se tuli tielle. Tästä reissusta tuli matkamittariin 2km.

Haku 3: Tehtiin Mustosenahon nuolukivelle, jossa koira kävi 1km reissun hakemassa tyhjää maastoa.

Haku 4: Päivän vimeinen reissu tehtiin aamuiseen paikkaan Rukavaaraan, jossa ohjasimme koiran Rukavaaran ohi olevaan uuteen aukkoon.

Aukosta koira lähti tutkailemaan aamuista jälkeä. Kävelimme sitten siinä samalla sinne aukkoon ja istuimme siinä sitten auringon paisteessa kahvia hörppimään ja seurailemaan mitä se poitsu siellä nuohoaa. Noin 20 min kuluttua alkoi kuulua 275 metrin päästä seisontahaukku. Toki meidän alkuperäisestä viimeisestä koiran näköpaikasta tultu 700 metriä lähemmäs aukkoon. Toki jos olisi ollut ilmavainuinen koira, niin löytö olisi ollut selvästi nopeampi.

Annoin haukun olla paikallaan sen 35 min ja lähdin rouskuttamaan kohti haukkua. Kiersin tuulen alle ensin. Pääsin penkkatietä pitkin silmukkaan, josta näin ojaa pitkin noin 150 metrin päähän. Haukku kuului ojan oikealta puolen ja pikkuhiljaa lähdin ojan vartta pitkin lähestymään haukkua. Olin hiipinyt noin 20 metriä kun huomasin että ojaan tuli vasa ja meni pusikon taakse piiloon noin 60 metrin päähän. Käytin poskella kivääriä, mutta en saanut hyvää hollia vasasta kun seiso minusta poispäin. Kohta tuli emä ojaan ja heti perästä toinen vasa. Nyt nostin kiikarin lavan yläpuolelle ja ammuin. Vasa heitti kuperkeikan ja jäi ojan pohjalle. Emä ja toinen vasa painui koiran kanssa menojaan. Koira ei edes vilkaissutkaan ojassa olevaa vasaa vaan jatkoi menojaan. Lähdin vasan luo ja ammuin lopetuslaukauksen. Tämän jälkeen laitoin ryhmäviestin, että uros vasa on nurin.

Tämän jälkeen pistin vasasta veret pois ja otin itsekkin mottiin vähän vasan verta kunnioittaakseni saalista. Sen jälkeen otin ja rupesin vetämään vasaa ojan pohjalta pois, että saapi suolistettua elukan. Onneksi kummisetä tuli kaveriksi, niin saatiin elukka suolistettua ja vedettyä se 80 metriä elukkaa silmukkaan asti. Tässä vaiheessa oli elukat mennyt tien yli ja koira perässä, mutta jäänyt matkasta, jolloin kaveri saanut koiran pois.

Matkaa kertyi 6km.

Paistatimme sitten makkarat, haettiiin vasa kärrylle ja lähettiin nylkemään päivän saaliit.

kauden 2015 ensimmäinen.

vasemmalla minun ampumani ja oikealle Henkan ampuma. Molemmat urosvasoja.

Hirvenpyynnin aloitus. (10.10.15)

Oikeastaan alotusta edeltävä viikko meni kun kuumilla hiilillä. Suikka tuli laitettua tieliikenne kuntoon ja haettua vikalista katastuskonttorilta. Paino tuli etuakselilla eteen, joten pitää puottaa vinssi keulilta pois ja tehdä siihen pikakiinnitykset. Myös Tikka piti käydä kohistamassa hirvipaukuille ja elektroniikka ladata täyteen.
Ja siiten koitti se alotus aamu...

Aloitusaamu alkoi lahtivajalla 7.00. Luvat katottiin kuntoon, tarkistettiin oranssi suojaväri ja sovittiin pelisäännöt. Vasoja lähinnä yritettiin saada. Vielä katottiin että mihin maastoon mennään. Koiran mukaan ohjaaja + kaveri. Näin ollen kaikki pääsivät metsään ja on auton liikuttaja valmiina jos koira menee kauemmaksi mies mukana. Sitten vaan metsään. 

Haku 1: Me lähettiin Rukavaarasta ja päästettiin koira irti 7.50. Koira lähti heti, joten ooteltiin vaan rauhassa auton luona mihin koira menee. 8:15 rupesi tulemaan vähän ääntä ja kaveri lähti käppäilemään hiljokseen ääntä kohti kun oli mehtäautotien varressa. Itse seurasin autolla kohta perästä, kun työskentely valui turvetuotanto alueelle. Työskentely kierti turvetuotanto alueen ja loppui hirven mentyä ison kanavan yli, josta koira ei uskaltanut mennä yli. Sinänsä hyvä sillä oli jo väärällä puolen meidän aluetta. Sieltä haimme koiran pois. Jälistä päätellen yksinäinen aikanen oli koiran edessä. Tässä vaiheessa koiralle oli tullut matkaa 7km.

Haku 2: Seuraavaksi testasimme Eksynevan pellon reunaa, jossa tarkotuksena oli käydä nuolukivellä, mutta koira otti toisen suunnan, josta kaveri kävi noutamassa koiran kyytiin kun se tuli tielle. Tästä reissusta tuli matkamittariin 2km.

Haku 3: Tehtiin Mustosenahon nuolukivelle, jossa koira kävi 1km reissun hakemassa tyhjää maastoa.

Haku 4: Päivän vimeinen reissu tehtiin aamuiseen paikkaan Rukavaaraan, jossa ohjasimme koiran Rukavaaran ohi olevaan uuteen aukkoon.

Aukosta koira lähti tutkailemaan aamuista jälkeä. Kävelimme sitten siinä samalla sinne aukkoon ja istuimme siinä sitten auringon paisteessa kahvia hörppimään ja seurailemaan mitä se poitsu siellä nuohoaa. Noin 20 min kuluttua alkoi kuulua 275 metrin päästä seisontahaukku. Toki meidän alkuperäisestä viimeisestä koiran näköpaikasta tultu 700 metriä lähemmäs aukkoon. Toki jos olisi ollut ilmavainuinen koira, niin löytö olisi ollut selvästi nopeampi.

Annoin haukun olla paikallaan sen 35 min ja lähdin rouskuttamaan kohti haukkua. Kiersin tuulen alle ensin. Pääsin penkkatietä pitkin silmukkaan, josta näin ojaa pitkin noin 150 metrin päähän. Haukku kuului ojan oikealta puolen ja pikkuhiljaa lähdin ojan vartta pitkin lähestymään haukkua. Olin hiipinyt noin 20 metriä kun huomasin että ojaan tuli vasa ja meni pusikon taakse piiloon noin 60 metrin päähän. Käytin poskella kivääriä, mutta en saanut hyvää hollia vasasta kun seiso minusta poispäin. Kohta tuli emä ojaan ja heti perästä toinen vasa. Nyt nostin kiikarin lavan yläpuolelle ja ammuin. Vasa heitti kuperkeikan ja jäi ojan pohjalle. Emä ja toinen vasa painui koiran kanssa menojaan. Koira ei edes vilkaissutkaan ojassa olevaa vasaa vaan jatkoi menojaan. Lähdin vasan luo ja ammuin lopetuslaukauksen. Tämän jälkeen laitoin ryhmäviestin, että uros vasa on nurin.

Tämän jälkeen pistin vasasta veret pois ja otin itsekkin mottiin vähän vasan verta kunnioittaakseni saalista. Sen jälkeen otin ja rupesin vetämään vasaa ojan pohjalta pois, että saapi suolistettua elukan. Onneksi kummisetä tuli kaveriksi, niin saatiin elukka suolistettua ja vedettyä se 80 metriä elukkaa silmukkaan asti. Tässä vaiheessa oli elukat mennyt tien yli ja koira perässä, mutta jäänyt matkasta, jolloin kaveri saanut koiran pois.

Matkaa kertyi 6km.

Paistatimme sitten makkarat, haettiiin vasa kärrylle ja lähettiin nylkemään päivän saaliit.

kauden 2015 ensimmäinen.

vasemmalla minun ampumani ja oikealle Henkan ampuma. Molemmat urosvasoja.

Maitopotun syönti loppu (19.9)

Kello herätti ennen kuutta. Vesi kiehumaan ja pari leipää rasian kautta reppuun. Säätiedot lupasivat vettä 9-10 aikoihin. Edellinen päivä oli ollut todella märkä kun oli vettäkin tullut yli 60mm. Nyt vaan piti kiireesti mennä suolla käymään aamulenkki.

Asekaapista lähti völjyyn vaan haulin heitinlaite, koska päättelin että tänään ei ole linnut puussa, koska tuulee sen verran kovasti.

Seuraavaksi huristelin suota kohti mehtäautotiellä ja huomasin suolle menevän tien risteyksesssä tulistelioita, jotka olivat ilmeisemmin menossa mehtään. Samalla meinasin heidän ison videokamerajalustan päälle ajaa. No mitäs sitten. Sinneppä en viihtinyt sekaan mennä vaan etsin uuden polun. Se löytyikin vähän matkan päästä ja pääsin mehtään.

Ainoastaan pari sataa metriä rämettä oli rauhotettu kaikilta muulta paitsi hirviltä. Mikähän idea siinäkin?? No nevan tapaisen laitaan käppäilin ja latasin haulikon mini magnumilla.

Neva oli samanlainen kun edellinekin. Tiheään kasvanut räme. No saatto siellä linnutkin olla näin tuulisena päivänä ja voisi lähteä hyvin likeltäkin lentoon, kun sievästi sukeltaa menemään.
Hörppäsin aamun ekat pikakahvit ja katoin vähän reittiä mihin taplata. Lähdin ojien suuntaisesti talsimaan rämettä pitkin. Eipä sitä tarvinut kauan mennä kun edestä noin 15no metrin päästä pyrähti kolme nuorta akkateertä lentoon. PUM tipahti. PUM mänty. Yksi lähti oikealle ja kasi vasemmalle. Toinen tipahti heti ja toista ampuessa tielle tuli käkkärä männyn neulaset ja haulet stoppas siihen. No tulipahan se yksikin edes. 😊
Linnun suolistukseen ja pakolliset saalistuskuvat talteen ja lintu reppuun. Tämän jälkeen kiertelin vielä suota ja kiertelin metsän läpi autolle sadan hirvikärpäs kaverin kera.
Kotosalla täkät talteen ja vakuumiin odottamaan gourmet ateriaa.😉

Maitopotun syönti loppu (19.9)

Kello herätti ennen kuutta. Vesi kiehumaan ja pari leipää rasian kautta reppuun. Säätiedot lupasivat vettä 9-10 aikoihin. Edellinen päivä oli ollut todella märkä kun oli vettäkin tullut yli 60mm. Nyt vaan piti kiireesti mennä suolla käymään aamulenkki.

Asekaapista lähti völjyyn vaan haulin heitinlaite, koska päättelin että tänään ei ole linnut puussa, koska tuulee sen verran kovasti.

Seuraavaksi huristelin suota kohti mehtäautotiellä ja huomasin suolle menevän tien risteyksesssä tulistelioita, jotka olivat ilmeisemmin menossa mehtään. Samalla meinasin heidän ison videokamerajalustan päälle ajaa. No mitäs sitten. Sinneppä en viihtinyt sekaan mennä vaan etsin uuden polun. Se löytyikin vähän matkan päästä ja pääsin mehtään.

Ainoastaan pari sataa metriä rämettä oli rauhotettu kaikilta muulta paitsi hirviltä. Mikähän idea siinäkin?? No nevan tapaisen laitaan käppäilin ja latasin haulikon mini magnumilla.

Neva oli samanlainen kun edellinekin. Tiheään kasvanut räme. No saatto siellä linnutkin olla näin tuulisena päivänä ja voisi lähteä hyvin likeltäkin lentoon, kun sievästi sukeltaa menemään.
Hörppäsin aamun ekat pikakahvit ja katoin vähän reittiä mihin taplata. Lähdin ojien suuntaisesti talsimaan rämettä pitkin. Eipä sitä tarvinut kauan mennä kun edestä noin 15no metrin päästä pyrähti kolme nuorta akkateertä lentoon. PUM tipahti. PUM mänty. Yksi lähti oikealle ja kasi vasemmalle. Toinen tipahti heti ja toista ampuessa tielle tuli käkkärä männyn neulaset ja haulet stoppas siihen. No tulipahan se yksikin edes. 😊
Linnun suolistukseen ja pakolliset saalistuskuvat talteen ja lintu reppuun. Tämän jälkeen kiertelin vielä suota ja kiertelin metsän läpi autolle sadan hirvikärpäs kaverin kera.
Kotosalla täkät talteen ja vakuumiin odottamaan gourmet ateriaa.😉

S Feullien Belgian Farmhouse Ale Saison

Maistossa belgi ale. Tuoksultaan raikas, sokerinen ja mausteinen ale. Aika tyylipuhdas belgi ale. Ulkonäkönäkö samea , appelsiinin kuparinen. Vaahto ilmava ja kuohkea sekä valkea. Maku hivenen lievä belgiksi. Toki käy mulle hyvin. Maku pehmeä, pippurinen, lievän hapan sekä miedon sokerinen. Runko täyteläinen ja voimakkaan hiilihappoinen.

Todella hyvä mieto belgi. Käy hyvin belgi oluviin tutustuville nauttioille. Ruokasuosituksena juustolautanen lisukkeineen ja savustettu kala.

Pisteet oluelle: 9+5+8+5+15=42

S Feullien Belgian Farmhouse Ale Saison

Maistossa belgi ale. Tuoksultaan raikas, sokerinen ja mausteinen ale. Aika tyylipuhdas belgi ale. Ulkonäkönäkö samea , appelsiinin kuparinen. Vaahto ilmava ja kuohkea sekä valkea. Maku hivenen lievä belgiksi. Toki käy mulle hyvin. Maku pehmeä, pippurinen, lievän hapan sekä miedon sokerinen. Runko täyteläinen ja voimakkaan hiilihappoinen.

Todella hyvä mieto belgi. Käy hyvin belgi oluviin tutustuville nauttioille. Ruokasuosituksena juustolautanen lisukkeineen ja savustettu kala.

Pisteet oluelle: 9+5+8+5+15=42

Kanalinnustamassa Haapajärvellä

Pitihän se eilen käväistä pari tuntia kävelemässä suolla. Lintuja näkyi kiintiön verran, mutta saldona jäi vaan hyvä puolukka-apaja sekä parit näköhavainnot linnuista.

Tämä on minun tarinani, niinkuin tutussa tv sarjassa sanotaan. ;-)

Kello herätti 10.päivä syyskuuta viiden aikaan. Katoin ulos ja oli pimeää. Torkutin puoli kuuteen saakka ja nousin hampaan pesulle. Nopsasti tekasin eväsleivät itse tehdyistä rieskoista ja vuokaleivästä. Samalla vedenkeitin jo oli keittänyt kuumat vedet pulloon. Makkarapaketti ja leivät juomineen reppuun ja kivärtti asekoteloon sekä haulikko pussiin. Myös panokset taikoivat itsensä mukaan. Puhtaat vasta pesty ja kuivat kengät jalkaan. Kylläpä meinas puristaa. Kohta kuulette miksi. Kamat kyytille ja suota kohti.

Suolle menevällä tiellä ei ollut auton autoa. Ajattelin, että tottapa niitä on toisella tiellä tai sitten tämä on niin heikko suo, että täällä ei ole linnun lintua normaalisti. Totetan tähän väliin, että tämä on ensimmäinen syksy tässä metsästysseurassa, joten nyt on sulautumisriitti menossa kyseisen seuran maastoihin. :) Auto siis parkkiin tien sivuun ja kamat selkään ja haulikko kouraan. Tässä vaiheessa sidoin kengät kiinni ja tuntui ne puristavan liiankin. Ajattelin, että varmaan vähän kutistunut jostakin syystä. Pistin ovet lukkoon ja rupesin konttia sulkemaan varovasti. TUUT TUUT TUUT! Kerpeleen varashälytin laukesi. PRKKLLEEE!!! No hälyttimen kuittasin ja löin kontin kiinni. Eipä tämä voisi paremmin alkaa ja linnut on tiessään kyllä viimestään nyt.

No eipä siinä. Kävelemään lähdin. Katsoin paikannussoftasta reitit ja lähdin tarpomaan vanhaa tienuraa pitkin kohti suota. Olin käppäillyt autolta jonkun sadan metrin päähän ja edelleen kengät puristivat. No on se kumma. Siinä vaiheessa rupesi takaraivossa kolkuttamaan, että onkohan nämä edes minun monot ollenkaan vaan emännän. Asia piti tarkistaa. Tarkistuksena käytin sitä, kun omissa kengissäni on yksi nauhanraksi poikki oikeasta saappaasta. Se oli nimittäin ehyt näissä kengissä! Kerpele emännän kengät. Pari numeroa liian pienet. No eipä ihmekkään, jos painaa ja puristaa joka paikasta. Ajattelin siinä vaiheessa, että kotia en lähe vaan tarvon menemään. Jospas niihin tottuisi , kun aavan nevan reunassa kuulostelisi teeriä.

Kävelin siis menemään ja kartasta vähän katselin paikkoja. Nevan reunamille päästyäni teeren soidin rupesi kuulumaan komeasti ja keli oli utuinen. Toki ajattelin että tämä on nevan reunaa sillä siellä kasvoi aika tiheässä käkkärä mäntyä.

Sitten se tuli. Oikealta puolen nousi mehto lentoon! PUM tähtäys PUM. Toinen kuti oli kyllä turha sillä mehto oli jo kaukana. Kerpele. Ei loppunut maitopotin syönti. Vieläkään. Pistin paikan ylös ja jatkoin teerisoidinta kohti. 

Soitimelle päästyäni neva ei vaan avautunut yhtään vaan kasvoi vaan käkkärä mäntyä. Pari kertaa pysähdyin ja pillitin teeriä. Pari niistä vastasi ja yritin hiipiä lähemmäs. Noin 80 metriin pääsin ja samassa pari teeriä nousi ja lähti. Ei näkynyt ollenkaan mättäitten takaa niitä.

 

Kanalinnustamassa Haapajärvellä

Pitihän se eilen käväistä pari tuntia kävelemässä suolla. Lintuja näkyi kiintiön verran, mutta saldona jäi vaan hyvä puolukka-apaja sekä parit näköhavainnot linnuista.

Tämä on minun tarinani, niinkuin tutussa tv sarjassa sanotaan. ;-)

Kello herätti 10.päivä syyskuuta viiden aikaan. Katoin ulos ja oli pimeää. Torkutin puoli kuuteen saakka ja nousin hampaan pesulle. Nopsasti tekasin eväsleivät itse tehdyistä rieskoista ja vuokaleivästä. Samalla vedenkeitin jo oli keittänyt kuumat vedet pulloon. Makkarapaketti ja leivät juomineen reppuun ja kivärtti asekoteloon sekä haulikko pussiin. Myös panokset taikoivat itsensä mukaan. Puhtaat vasta pesty ja kuivat kengät jalkaan. Kylläpä meinas puristaa. Kohta kuulette miksi. Kamat kyytille ja suota kohti.

Suolle menevällä tiellä ei ollut auton autoa. Ajattelin, että tottapa niitä on toisella tiellä tai sitten tämä on niin heikko suo, että täällä ei ole linnun lintua normaalisti. Totetan tähän väliin, että tämä on ensimmäinen syksy tässä metsästysseurassa, joten nyt on sulautumisriitti menossa kyseisen seuran maastoihin. :) Auto siis parkkiin tien sivuun ja kamat selkään ja haulikko kouraan. Tässä vaiheessa sidoin kengät kiinni ja tuntui ne puristavan liiankin. Ajattelin, että varmaan vähän kutistunut jostakin syystä. Pistin ovet lukkoon ja rupesin konttia sulkemaan varovasti. TUUT TUUT TUUT! Kerpeleen varashälytin laukesi. PRKKLLEEE!!! No hälyttimen kuittasin ja löin kontin kiinni. Eipä tämä voisi paremmin alkaa ja linnut on tiessään kyllä viimestään nyt.

No eipä siinä. Kävelemään lähdin. Katsoin paikannussoftasta reitit ja lähdin tarpomaan vanhaa tienuraa pitkin kohti suota. Olin käppäillyt autolta jonkun sadan metrin päähän ja edelleen kengät puristivat. No on se kumma. Siinä vaiheessa rupesi takaraivossa kolkuttamaan, että onkohan nämä edes minun monot ollenkaan vaan emännän. Asia piti tarkistaa. Tarkistuksena käytin sitä, kun omissa kengissäni on yksi nauhanraksi poikki oikeasta saappaasta. Se oli nimittäin ehyt näissä kengissä! Kerpele emännän kengät. Pari numeroa liian pienet. No eipä ihmekkään, jos painaa ja puristaa joka paikasta. Ajattelin siinä vaiheessa, että kotia en lähe vaan tarvon menemään. Jospas niihin tottuisi , kun aavan nevan reunassa kuulostelisi teeriä.

Kävelin siis menemään ja kartasta vähän katselin paikkoja. Nevan reunamille päästyäni teeren soidin rupesi kuulumaan komeasti ja keli oli utuinen. Toki ajattelin että tämä on nevan reunaa sillä siellä kasvoi aika tiheässä käkkärä mäntyä.

Sitten se tuli. Oikealta puolen nousi mehto lentoon! PUM tähtäys PUM. Toinen kuti oli kyllä turha sillä mehto oli jo kaukana. Kerpele. Ei loppunut maitopotin syönti. Vieläkään. Pistin paikan ylös ja jatkoin teerisoidinta kohti. 

Soitimelle päästyäni neva ei vaan avautunut yhtään vaan kasvoi vaan käkkärä mäntyä. Pari kertaa pysähdyin ja pillitin teeriä. Pari niistä vastasi ja yritin hiipiä lähemmäs. Noin 80 metriin pääsin ja samassa pari teeriä nousi ja lähti. Ei näkynyt ollenkaan mättäitten takaa niitä.

Jenkki IPA ensimaistot 10.9

Maistelussa Elokuussa pantu Jenkki IPA. Pullossa olut ollut melkein pari viikkoa ja olut pantiin 15. päivä elokuuta eli ipa on tuoretta. IPAhan on oluena tuoreeltaan parhaimmillaan vaikkakin monet panimot laittavatkin eräpäivän puolen vuoden päähän. Toki on olut silloinkin vielä juomakelpoista mutta paras aromi on kyllä poissa.

Olut sihahtaa sen merkiksi, että hiilihappja on kertynyt olueseen. Myöskin olut kaadettaessa vaahtoa, mutta aika maltillisesti. Ilmeisesti humalointiin pitää panostaa keiton puolen välin jälkeen reippaammin, niin saadaan vaahto jättämään pitsiä lasin reunaan. Ulkonäkö muuten oluessa on kunnossa eli olut on tumman ruskean kuparista ja sameaa. Vaahto siis niukasti ja väriltään valkoista. Pitsiä jää siis aavistus lasin reunaan. Tuoksussa humalan tuottamaa greippiä ja mangoa. Maku myös tukee tuoksua. Greippisyys dominoi alusta asti aina kuivana purevaan katkeroon asti. Myös lakritsisuutta on havaittavissa. Kuiva katkero jää elämään toviksi kulauksen jälkeen. Oluen runko on melkeinpä liiankin paksu, mutta todella hyvästi nautittava keskihappoinen IPA.

Yleisvaikutelma olut on valmista. Olut näyttää ja maistuu hyvältä. Ainoa miinus tulee kuitenkin humaloinnista, koska se saisi olla vielä näyttävemmin ja aromikkaampana oluessa. Mutta tästä on hyvä ottaa opiksi seuraavaa ipaa tehtäessä.

Jenkki IPA ensimaistot 10.9

Maistelussa Elokuussa pantu Jenkki IPA. Pullossa olut ollut melkein pari viikkoa ja olut pantiin 15. päivä elokuuta eli ipa on tuoretta. IPAhan on oluena tuoreeltaan parhaimmillaan vaikkakin monet panimot laittavatkin eräpäivän puolen vuoden päähän. Toki on olut silloinkin vielä juomakelpoista mutta paras aromi on kyllä poissa.

Olut sihahtaa sen merkiksi, että hiilihappja on kertynyt olueseen. Myöskin olut kaadettaessa vaahtoa, mutta aika maltillisesti. Ilmeisesti humalointiin pitää panostaa keiton puolen välin jälkeen reippaammin, niin saadaan vaahto jättämään pitsiä lasin reunaan. Ulkonäkö muuten oluessa on kunnossa eli olut on tumman ruskean kuparista ja sameaa. Vaahto siis niukasti ja väriltään valkoista. Pitsiä jää siis aavistus lasin reunaan. Tuoksussa humalan tuottamaa greippiä ja mangoa. Maku myös tukee tuoksua. Greippisyys dominoi alusta asti aina kuivana purevaan katkeroon asti. Myös lakritsisuutta on havaittavissa. Kuiva katkero jää elämään toviksi kulauksen jälkeen. Oluen runko on melkeinpä liiankin paksu, mutta todella hyvästi nautittava keskihappoinen IPA.

Yleisvaikutelma olut on valmista. Olut näyttää ja maistuu hyvältä. Ainoa miinus tulee kuitenkin humaloinnista, koska se saisi olla vielä näyttävemmin ja aromikkaampana oluessa. Mutta tästä on hyvä ottaa opiksi seuraavaa ipaa tehtäessä.

Oinaanotsan Jenkki IPA

15.8 tekasin aamupäivästä oluen tulille. Tällä kertaa valmistui Jenkki humalilla varustettu IPA. Mäskäys onnistui tosi hyvin ilman mitään ihmeellisiä töppäilyjä. Reseptiin käytin parasta ennen päiväyksen keksimaltaat ja eipä nuo makuun kyllä tuoneet mitään ihmeellisiä fiboja ainakaan vielä tässä vaiheessa. Toki määräkin oli pieni, niin ettei se vaikuttanut oikeastaan mihinkään, mutta kun sattui nyt vaan kaapissa olemaan, niin hyvä se on saada poiskin sieltä.

 

 

60 minuutin pussimäskäys uunissa 68 asteessa. Todellisuudessa mäskin lämmöt pysyivät 66 asteessa läpi koko mäskäyksen. Mäskäyksen jälkeen huuhtelu käymispönikässä ja keitto 60 minuuttia ja humalointi reseptin kaltainen. Lopulliseksi vierremääräksi sain 11 litraa 12 litran sijaan. En ilmeisesti mäskipussia huuhtelun jälkeen puristellut tarpeeksi, joten määrä jäi litran verran vajaaksi. Jäähdytys käymisastiassa vesialtaassa. Jäähtyneen vierteen 20 astetta OG:ksi sain 1054, joten en ruvennut lisäilemään 1 litraa vettä vaan lisäsin hiivan starttereineen vierteeseen ja ilmasin vierteen.

Olut lähti käymään seuraavana yönä ja kävi suhteellisen rauhallisesti. 23. päivä lisäsin kuivahumalat oluen sekaan ja nyt 28.päivä pullotin oluen FG:n näyttäessä 1010:tä. Pullokäymiseen lisäsin 45g panimosokeria, jonka sekotin tilkkaan kuumaa vettä. Olutta lapposin sokeriliemen päälle 9 litraan asti ja pulloja tuli 24kpl 0,33.

Maku oluessa oli hyvin greippinen ja kuivahko, joten odotettavissa on kyllä maukas tuhti runkoinen IPA syksyn pyyntiin. :)

Nyt vain venttailaan, että olut kypsyy syksyn pimeisiin iltoihin. :)

Oinaanotsan Jenkki IPA

15.8 tekasin aamupäivästä oluen tulille. Tällä kertaa valmistui Jenkki humalilla varustettu IPA. Mäskäys onnistui tosi hyvin ilman mitään ihmeellisiä töppäilyjä. Reseptiin käytin parasta ennen päiväyksen keksimaltaat ja eipä nuo makuun kyllä tuoneet mitään ihmeellisiä fiboja ainakaan vielä tässä vaiheessa. Toki määräkin oli pieni, niin ettei se vaikuttanut oikeastaan mihinkään, mutta kun sattui nyt vaan kaapissa olemaan, niin hyvä se on saada poiskin sieltä.

60 minuutin pussimäskäys uunissa 68 asteessa. Todellisuudessa mäskin lämmöt pysyivät 66 asteessa läpi koko mäskäyksen. Mäskäyksen jälkeen huuhtelu käymispönikässä ja keitto 60 minuuttia ja humalointi reseptin kaltainen. Lopulliseksi vierremääräksi sain 11 litraa 12 litran sijaan. En ilmeisesti mäskipussia huuhtelun jälkeen puristellut tarpeeksi, joten määrä jäi litran verran vajaaksi. Jäähdytys käymisastiassa vesialtaassa. Jäähtyneen vierteen 20 astetta OG:ksi sain 1054, joten en ruvennut lisäilemään 1 litraa vettä vaan lisäsin hiivan starttereineen vierteeseen ja ilmasin vierteen.

Olut lähti käymään seuraavana yönä ja kävi suhteellisen rauhallisesti. 23. päivä lisäsin kuivahumalat oluen sekaan ja nyt 28.päivä pullotin oluen FG:n näyttäessä 1010:tä. Pullokäymiseen lisäsin 45g panimosokeria, jonka sekotin tilkkaan kuumaa vettä. Olutta lapposin sokeriliemen päälle 9 litraan asti ja pulloja tuli 24kpl 0,33.

Maku oluessa oli hyvin greippinen ja kuivahko, joten odotettavissa on kyllä maukas tuhti runkoinen IPA syksyn pyyntiin. :)

Nyt vain venttailaan, että olut kypsyy syksyn pimeisiin iltoihin. :)

Jahtikausi 2015 avattu

Jahtikausi 2015 avattu, mutta ei korkattu. Olin kyyhkyn alotuksessa eilen 10.päivän aamusta ja kökötin aamu puoli viidestä puoli seitsemään samassa kohin ja totesin, että olen 300 metriä  väärässä paikassa. Kyyhkysiä näkyi noin 30 kipaletta ja yleensä ne oli 1-3 parvissa. Yksi noin 20 parvi näkyi, mutta oli huomattavasti kauempana. Kuuden jälkeen ei enää lintuja näkynyt, niin päätin että olen siihen puoli seittemään ja jos ei niitä enää näy, niin lähen poisa.

Kotia ajelin sitten takas ja kävin talomme nurkalla olevan pellon kahtelemassa vielä, joskos sattuisi jokin yksittäinen lähtemään, mutta eipä näkynyt. Muutamia laukauksia kuului kauempaa ainoastaan. Pitää vielä käydä joku ilta tutustumassa uuden seuran alueisiin, niin jospas sitä joku vuosi pääsis paukulle. ☺

Jahtikausi 2015 avattu

Jahtikausi 2015 avattu, mutta ei korkattu. Olin kyyhkyn alotuksessa eilen 10.päivän aamusta ja kökötin aamu puoli viidestä puoli seitsemään samassa kohin ja totesin, että olen 300 metriä  väärässä paikassa. Kyyhkysiä näkyi noin 30 kipaletta ja yleensä ne oli 1-3 parvissa. Yksi noin 20 parvi näkyi, mutta oli huomattavasti kauempana. Kuuden jälkeen ei enää lintuja näkynyt, niin päätin että olen siihen puoli seittemään ja jos ei niitä enää näy, niin lähen poisa.

Kotia ajelin sitten takas ja kävin talomme nurkalla olevan pellon kahtelemassa vielä, joskos sattuisi jokin yksittäinen lähtemään, mutta eipä näkynyt. Muutamia laukauksia kuului kauempaa ainoastaan. Pitää vielä käydä joku ilta tutustumassa uuden seuran alueisiin, niin jospas sitä joku vuosi pääsis paukulle. ☺

Oman panimon Vehnä IPA (#6-2015)

Piti tuossas kesän aikana tehdä useampikin olut kypsymään, mutta eihän sitä saanut tehtyä kiireiden keskellä. Kuitenkin sain synnytettyä tämän Vehnä IPAn ja se onnistui kyllä todella hyvin. Olut oli kuudes pano tälle vuotta, joten vähän on sillä saralla tullut laiskoteltua.

 

Tein sen takia vähän erillaisen kesäoluen, koska vehnikset on ruvenneet pikku hiljaa maistumaan minulle, mutta kaipasin hivenen purevuutta humaloinnin osalta siihen.

Resepti oli suhteellisen yksinkertainen ja toimi odotetusti. Käymään päätyi 8 litraa 1,054 OG:n omaavaa tavaraa ja olut kävi loppuun 1,013 FG viidessä päivässä. Tämän jälkeen lappaus sekondääriin pullotussokerin kera ja pullotus. Lappohommat oli kyllä melko tuskaista, koska tavaraa tuli todella hitaasti laposta. No mutta lopulta kaikki meni ihan hyvin.

 

Ensimmäisen testi maistoin tein, kun olut oli ollut pullossa pari päivää. Niin se vaan oli, että vehnis oli jo tuolloin saanut hyvän hiilihapon ja oli valmiin oloista tavaraa. Tuoksusta löytyi banaania ja humaloinnin tuomaa greippisyyttä. Väriltään haaleahkon keltaoranssia sekä vaahto jätti pitsiä hyvästi lasin reunaan. Toki vaahto katosi äkkiä. Maussa greippisyyttä, hivenen kuivahko. Sopivan pehmeä katkero. Banaania ei kylläkään mausta löytynyt. Runko keskitäyteläinen ja hiilihappoa hyvästi.

 

Ei voi muuta sanoa, kun että olut oli vähän reilussa viikossa jo juomakelpoista, joten tätä täytyy vielä tekaista uudestaankin ensi kesänä. :)

 

Oman panimon Vehnä IPA (#6-2015)

Piti tuossas kesän aikana tehdä useampikin olut kypsymään, mutta eihän sitä saanut tehtyä kiireiden keskellä. Kuitenkin sain synnytettyä tämän Vehnä IPAn ja se onnistui kyllä todella hyvin. Olut oli kuudes pano tälle vuotta, joten vähän on sillä saralla tullut laiskoteltua.

Tein sen takia vähän erillaisen kesäoluen, koska vehnikset on ruvenneet pikku hiljaa maistumaan minulle, mutta kaipasin hivenen purevuutta humaloinnin osalta siihen.

Resepti oli suhteellisen yksinkertainen ja toimi odotetusti. Käymään päätyi 8 litraa 1,054 OG:n omaavaa tavaraa ja olut kävi loppuun 1,013 FG viidessä päivässä. Tämän jälkeen lappaus sekondääriin pullotussokerin kera ja pullotus. Lappohommat oli kyllä melko tuskaista, koska tavaraa tuli todella hitaasti laposta. No mutta lopulta kaikki meni ihan hyvin.

Ensimmäisen testi maistoin tein, kun olut oli ollut pullossa pari päivää. Niin se vaan oli, että vehnis oli jo tuolloin saanut hyvän hiilihapon ja oli valmiin oloista tavaraa. Tuoksusta löytyi banaania ja humaloinnin tuomaa greippisyyttä. Väriltään haaleahkon keltaoranssia sekä vaahto jätti pitsiä hyvästi lasin reunaan. Toki vaahto katosi äkkiä. Maussa greippisyyttä, hivenen kuivahko. Sopivan pehmeä katkero. Banaania ei kylläkään mausta löytynyt. Runko keskitäyteläinen ja hiilihappoa hyvästi.

Ei voi muuta sanoa, kun että olut oli vähän reilussa viikossa jo juomakelpoista, joten tätä täytyy vielä tekaista uudestaankin ensi kesänä. :)

Brewers Special IPA (26.7)

Saimaan juomatehtaan käsityöläisolut -sarjan IPA. Näitä on mennyt kesän aikana touhutessa useampikin. On sen verran maukas maitokauppa vahvuinen IPA, että viitsii saunotessakin ottaa.

 

Speksit:

• India Pale Ale


• Saimaan juomatehdas


• alkoholi 4,7%


• 45 EBU katkerot


• 15 EBC väri


• Pale ale, vehnä ja carapale maltaat


• Chinook, Cascade, First Cold, Columbus, Admiral humalat


• Käytetty Belgialaista hiivaa

Tuoksussa makeahkoa mallasta. Samean tumman oranssinen väritys. Vaahto kuohkea ja jättää reilusti pitsiä lasin reunaan. Maku greippisen. Katkero jää elämään joksikin aikaa suuhun. Suuntuntuma hivenen vetinen. Ehkä keskitäyteläinen. Hyvä hiilihappo.

 

Yleisvaikutelmana hyvä maitokauppa vahvuinen IPA. Hinta laatu suhde kunnossa. Ei tietenkään yllä vahvempien IPA-tuotteiden kanssa viivalle, mutta varmasti maitokauppa vahvuisten IPA -tuotteiden kärki päässä.

 

Pisteet: 38/50

• Tuoksu 7/10


• Ulkonäkö 4/5


• Maku 8/10


• Suuntuntuma 4/5


• Yleisvaikutelma 15/20

Mufloni Mosaic Vehnä IPA (15.7)

Elämäni ensimmäinen Vehnä IPA ja heti jäin koukkuun tähän. Piti nimittäin tuossa kesällä itekkin panna vehnis IPAa tulemaan.

 

Speksit:

• Vehnä Indian Pale Ale


• Beer Hunter's panimoravintola, Suomi


• Alkoholi 6%


• 91,8 EBU katkerot


• 16 EBC väri


• Pale Ale ja vehnämaltaat


• Mosaic ja Columbus humalat

Tuoksussa mietoa banaanisuutta, kukkaa sekä greippiä. Ulkonäöltään samea ja hailakan tumman oranssinen. Vaahto pehmeä ja kuohkea. Maku kuivan greippinen. Hivenen vehnäinen runko maistuu katkeron alta. Banaanisuus ei tule missään vaiheessa esiin. Suuntuntuma täyteläinen ja hiilihappoa hyvästi.

 

Yleisvaikutelmana melkein kuin IPA, mutta pehmeämmällä rungolla. Todella miellyttävä ja raikas olut.

 

Pisteet: 44/50

• Tuoksu 9/10


• Ulkonäkö 5/5


• Maku 8/10


• Suuntuntuma 5/5


• Yleisvaikutelma 17/20

Maku Brewing IPA (9.7.15)

Maku Brewingin tuotteita kannattaa kyllä vaikka ulkonäön vuoksi ostaa. On nimittäin panimolla erikoisimmat etiketit. Toki kyllä niitä kannattaa sisällönkin vuoksi ostaa. :)

 

Speksit:

• Indian Pale Ale


• Maku Brewing, Suomi


• Alkoholi 7,3%


• 70 EBU katkero


• 14 EBC väri


• Pale ale, Crystal 100 ja Munich maltaat


• Citra, Cascade, Centennial ja Amarillo humalat

Tuoksussa greippiä, sitrusta ja hivenen lakritsaa. Ulkonäöltään samea, oranssin tumman kuparinen. Vaahto kuohkea, mutta ei jätä pitsiä hirveästi lasin reunoille. Maku greippisen kuiva. Hivenen lakritsi maistuu loppu kulauksessa. Alkoholi ei maistunut oluessa. Suuntuntumaltaan täyteläinen ja hyvästi hiilihappoa.

 

Yleisvaikutelmana hyvä kuivahko IPA. Ehkä enemmän olisi saanut olla humalaa, mutta toki IPA-tyylille sitä oli sopivasti.

 

Pisteet: 41/50

• Tuoksu 9/10


• Ulkonäkö 4/5


• Maku 8/10


• Suuntuntuma 5/5


• Yleisvaikutelma 15/20

 

Brewers Special ESB (5.7.15)

Saimaan Juomatehtaalta tulee kovia ihan maitokauppa vahvuisia tuotteitakin, mutta yksi mikä jäi Alkosta heinäkuussa käteen niin oli tämä Brewers Special ESB.

 

Speksit:

• Extra Strong Bitter


• Panimo Saimaan Juomatehdas, Suomi


• Alkoholi 6,2 %


• 38,5 EBU katkerot


• Väri 30 EBC


• Pale ale, vehnä, munchener ja karamellimaltaat


• Fuggles, Goldings ja Target humalat

Tuoksussa makeahoa mallasta sekä paahteisuutta. Hivenen ehkä metsäinen tuoksu. Ulkonäöltään samean hailakan oranssi. Vaahto asettuessaan bitterin tapaan niukka. Maku pehmeä,hapan sekä loppu kulauksessa kirpeähkö. Rungoltaan täyteläinen, mutta aavistuksen liikaa hiilihappoa bitteriin.

Yleisvaikutelmana ihan ok. Ei mitään hurraa huutoja. Vähän vaisu ja lattea olut kyllä oli. 

 

Pisteet: 34/50

• Tuoksu 7/10


• Ulkonäkö 4/5


• Maku 7/10


• Suuntuntuma 4/5


• Yleisvaikutelma 12/20

 

Hercules Double IPA (3.7.15)

Tässä oli oikeasti todella kova olut, joka tuli nautittua alku heinäkuusta. 

 

Hivenen speksejä:

• Double IPA


• Panimo Great Divide Brewing CO, Yhdysvallat


• Alkoholi 10 %


• 98 EBUa katkero


• Väri 42 EBC


• Simcoe, Amarillo ja Columbus -humalat

Panimon sivujen mukaan jenkkipanimolla on 25 olutta. Panimo on tehnyt oluita 1994 vuodesta asti ja panimon synnystä voit lukea panimon sivuilta lisää. http://greatdivide.com/brewery/about/. Tämä on ainoa tuote mitä olen maistanut kyseiseltä panimolta ja mieli halajaa lisää. Nyt kuitenkin arvioon.

 

Tuoksu oli todella tymäkkä. Karamellistä makeutta ja mietoa greippiä. Muuten oli humalan tuoksu koko ajan ilmassa. Ulkonäöltään kirkaan tumman kuparinen. Vaahto paksu ja jättää pitsiä reippaasti lasin reunaan. Maku oli pommi. Lakritsiä ja greippiä. Makeahko katkero. Alkoholi ei maistunut lainkaan, mutta toki lämmitti kivasti. Runko täyteläinen sekä hiilihapoltaan hyvä nautittava.

 

Yleisvaikutelmaltaan aika pommi! Ei oikeastaan mitään negatiivistä sanottavaa. 

 

Pisteet: 47/50

• Tuoksu 10/10


• Ulkonäkö 5/5


• Maku 9/10


• Suuntuntuma 5/5


• Yleisvaikutelma 18/20

 

 

Fullers ESB

 

Fullersin Extra Strong Bitter. Enpä ole tästä tainnut aikaisemmin arvostelua tehdäkkään. Ensimmäisen kerran maistoin tätä Oulun Oluthuone Leskisessä noin 7-8 vuotta sitten ja siitä asti se on pysynyt suosikki olueiden joukossani.

 

Tuoksussa makean paahteista siirappia. Vesi herähtää heti kielelleni. Näötään mahonkisen siirappinen. Vaahto kuohkean pehmyt. Maku pehmeän siirappinen. Mallas/siirappi-suhde on hyvä. Ei liian makea. Suuntuntuma täyteläinen ja hiilihappoa on bitterityyliin niukasti.

 

Yleisvaikutelmana se on vaan niin hyvää. Toki kuitenkin aika kuultaa muistoja, mutta perus varmaa bitteriä tämä vaan on. Toki enää ei bitterit niin suosiossani ole, koska enemmän kuitenkin kaipaa vaan sitä humalaan tuomaa ulottuvuutta.

 

Pisteet: 10+5+8+5+15=43

Isovelin Aprikoosi WIT

 

Velipoika tuossa pari viikkoa sitten tekasi Reittausblogin Harrin ohjeella Aprikoosi vehniksen. Pitihän sitä itsekkin eilen maistella. Olut oli ollut vähän reilu viikon pullossa.

 

Tuoksussa hivenen erottuu banaanin makeus. Aprikoosin olen myös aistivanani hentona. Ulkonäöltään samean oranssinen. Vaahto jättää pitsiä reilusti lasin reunoille. Maku pehmeän maltainen. Banaani erottuu selvemmin, kun saan kaadettua lasiin koko puolikkaan pullollisen. Lasi siis vaan 0,33. Aprikoosia olisi saanut olla reilummasti reseptissä. Nyt se ei oikein maistu ollenkaan. Suuntuntuma täyteläinen ja hiilihappoa on hyvin rungossa.

 

Yleisvaikutelmana oikein raikas ja hyvä vehnis. Toki sitä aprikoosia olisi saanut olla purkki enemmän reseptissä, nyt se jää vaisuksi.

 

Pisteytys: 8+5+8+5+16=42

 

Brewers Special IPA (26.7)

Saimaan juomatehtaan käsityöläisolut -sarjan IPA. Näitä on mennyt kesän aikana touhutessa useampikin. On sen verran maukas maitokauppa vahvuinen IPA, että viitsii saunotessakin ottaa.

Speksit:

• India Pale Ale
• Saimaan juomatehdas
• alkoholi 4,7%
• 45 EBU katkerot
• 15 EBC väri
• Pale ale, vehnä ja carapale maltaat
• Chinook, Cascade, First Cold, Columbus, Admiral humalat
• Käytetty Belgialaista hiivaa

Tuoksussa makeahkoa mallasta. Samean tumman oranssinen väritys. Vaahto kuohkea ja jättää reilusti pitsiä lasin reunaan. Maku greippisen. Katkero jää elämään joksikin aikaa suuhun. Suuntuntuma hivenen vetinen. Ehkä keskitäyteläinen. Hyvä hiilihappo.

Yleisvaikutelmana hyvä maitokauppa vahvuinen IPA. Hinta laatu suhde kunnossa. Ei tietenkään yllä vahvempien IPA-tuotteiden kanssa viivalle, mutta varmasti maitokauppa vahvuisten IPA -tuotteiden kärki päässä.

Pisteet: 38/50

• Tuoksu 7/10
• Ulkonäkö 4/5
• Maku 8/10
• Suuntuntuma 4/5
• Yleisvaikutelma 15/20

Mufloni Mosaic Vehnä IPA (15.7)

Elämäni ensimmäinen Vehnä IPA ja heti jäin koukkuun tähän. Piti nimittäin tuossa kesällä itekkin panna vehnis IPAa tulemaan.

Speksit:

• Vehnä Indian Pale Ale
• Beer Hunter's panimoravintola, Suomi
• Alkoholi 6%
• 91,8 EBU katkerot
• 16 EBC väri
• Pale Ale ja vehnämaltaat
• Mosaic ja Columbus humalat

Tuoksussa mietoa banaanisuutta, kukkaa sekä greippiä. Ulkonäöltään samea ja hailakan tumman oranssinen. Vaahto pehmeä ja kuohkea. Maku kuivan greippinen. Hivenen vehnäinen runko maistuu katkeron alta. Banaanisuus ei tule missään vaiheessa esiin. Suuntuntuma täyteläinen ja hiilihappoa hyvästi.

Yleisvaikutelmana melkein kuin IPA, mutta pehmeämmällä rungolla. Todella miellyttävä ja raikas olut.

Pisteet: 44/50

• Tuoksu 9/10
• Ulkonäkö 5/5
• Maku 8/10
• Suuntuntuma 5/5
• Yleisvaikutelma 17/20

Maku Brewing IPA (9.7.15)

Maku Brewingin tuotteita kannattaa kyllä vaikka ulkonäön vuoksi ostaa. On nimittäin panimolla erikoisimmat etiketit. Toki kyllä niitä kannattaa sisällönkin vuoksi ostaa. :)

Speksit:

• Indian Pale Ale
• Maku Brewing, Suomi
• Alkoholi 7,3%
• 70 EBU katkero
• 14 EBC väri
• Pale ale, Crystal 100 ja Munich maltaat
• Citra, Cascade, Centennial ja Amarillo humalat

Tuoksussa greippiä, sitrusta ja hivenen lakritsaa. Ulkonäöltään samea, oranssin tumman kuparinen. Vaahto kuohkea, mutta ei jätä pitsiä hirveästi lasin reunoille. Maku greippisen kuiva. Hivenen lakritsi maistuu loppu kulauksessa. Alkoholi ei maistunut oluessa. Suuntuntumaltaan täyteläinen ja hyvästi hiilihappoa.

Yleisvaikutelmana hyvä kuivahko IPA. Ehkä enemmän olisi saanut olla humalaa, mutta toki IPA-tyylille sitä oli sopivasti.

Pisteet: 41/50

• Tuoksu 9/10
• Ulkonäkö 4/5
• Maku 8/10
• Suuntuntuma 5/5
• Yleisvaikutelma 15/20