Luostarioluet ja syksyn pimeät illat kuuluvat yhteen. Ulkona alkaa jo olemaan kalsarikeli, jotenka tällä kertaa jätetään ne kalsarikännit muille ja naukkaillaan illan pimeneinä aikoina Chimay Tripel.
Tuoksusta erottuu selvästi mausteinen runko, joka on voimakas. Ehkä hivenen karamellinen myös. Ulkonäkö on samea, väriltään vaalean toffeinen. Vaahto on kuohkea ja jättää reippaasti pitsiä lasin reunoihin. Maultaan tymäkkä, hapan sekä mausteinen. Aijai, oikeaa olutta tähän iltaan. Hivenen alkoholi jää lämmittämään kulauksen jälkeen. Myös katkeruutta löytyy, mutta se ei ammu yli. Suuntuntumaltaan kevyen täytetäläinen ja helppo juoda. Myös hiilihappo on trippelin tapaan runsas.
Yleisvaikutelmana olut on... Onhan se vaan hemmetin hyvää, jos siis vaan pitää luostarioluvista. Ei ehkä kärki kastia, mutta hyvää on. Suosittelen tutustumaan ja hommaamaan usempaa sorttia Chimayn oluvia pöytään sekä juustolautaselle voimakkaita juustoja kaveriksi. Passaa kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti